Kesäkurpitsaraviolit!

perjantai 21. lokakuuta 2016

Tulipas kokeiltua hauskaa ruokaa tuossa pari viikkoa sitten, nimittäin askartelin kesäkurpitsaravioleja! Saimme kesäkurpitsaa miehen työkaverilta ja olin siitä kuumotellut tekeväni ravioleja antipastaa -blogin reseptistä innostuneena. Kun sitten eräänä kauniina päivänä lapset touhuilivat sovussa ja tyytyväisinä keskenään, päätin ryhtyä tuumasta toimeen!

Homma tyssäsi luonnollisesti ennen kuin oli ehtinyt alkaakaan siihen, ettei meillä ollut oikeita mausteita, jotta olisin voinut noudattaa reseptiä tarkalleen, joten päätin unohtaa koko reseptin ja vain noudattaa tekotapaa ja maustoin täytteen (broilerin jauheliha) kaikenlaisilla mausteilla joita kaapista sattui löytymään. Ohjeessa kesäkurpitsat höylättiin juustohöylällä siivuiksi, mutta itse käytin lopulta kuorimaveistä, sillä sillä sai ohuempia ja siten joustavampia siivuja aikaiseksi.

Siivulle sitten vain täytettä nokare, toinen suikale ristiin ja cocktailtikku vielä pitämään koko komeus kasassa!


Ladoin raviolit uunivuokiin, voitelin ne keltuaisella ja laitoin vielä suolaa ja pippuria päälle.


Kyllä niissä aika näprääminen oli, täytyy myöntää!


Valmiista tuotoksista en tietenkään ehtinyt napata kuvaa, sillä söimme sitten lopulta kiireessä ennen esikoisen jumppaharkkoja ja lapsethan eivät luonnollisestikaan syöneet ravioleja lainkaan. Me miehen kanssa sitten söimme raviolit sweet chili -kastikkeeseen dipaten! Ravioleihin olisi sopinut jokin kastike kyytipojaksi tosiaan, mutta kyllä ne ilmankin maistuivat! Jos siis kesäkurpitsaa on yllin kyllin, niin suosittelen kokeilemaan raviolien tekoa!


Kesäkurpitsasta olemme aikanaan kokkailleet paljonkin miehen kanssa, sillä vuonna 2006 kun aloimme seurustelemaan, anopilla ja appiukolla tuli ihan käsittämätön kesäkurpitsasato! Muistan kun Erno toi minulle tuliaisiksi kesäkurpitsaa ja terveiset äidiltään ja kesäkurpitsa mahtui juuri ja juuri pituudeltaan auton takakonttiin! Yksi kurpitsa painoikin varmaan useita kiloja! Silloin sain Ernolta myös nipun kesäkurpitsareseptejä jollain imelällä tekstillä ja sydämillä varusteltuna; miten söpöä?? Muista erityisen hyvin Ernon erikoisen kesäkurpitsakeiton!<3

Onko jollain joitain suosikki kesäkurpitsareseptejä? Laittakaa ihmeessä jakoon!!

Kiireviikon jälkeen: pikku neiti puoli vuotta!

tiistai 18. lokakuuta 2016

Huhheijaa mikä viikko viime viikko olikaan! Oli perus kerhoilut ja sen lisäksi piti organisoida meno ryhmäneuvolaan, sieltä kampaajalle, valokuvaus meillä keskiviikkona aamulla, torstaina leipomiset ja kaupassakäynti, perjantaina neuvola ja nuorimmaisen puolivuotiskahveet, lauantaina Ernon mummin hautajaiset ja illalla siskoni ja hänen kihlattunsa tupaantuliaiset ja sunnuntaina aamusta lähdettiin vielä risteilemään! Hengästyttää kirjoittaakin! Aikamoista touhua suunnitella kaikki ruokailut, pyykinpesut, vaatteet, eväät ja vaikka mitä koko viikolle! Kyllä uni maistui jo sunnuntaina illalla laivassa samaan aikaan kun lapsetkin menivät nukkumaan!


Tiistaina kiiruhdimme päikkäreiden jälkeen ryhmäneuvolaan ja sieltä kampaajalle kaupunkiin, jotta saatiin koko porukalle hiukset kuosiin kuvauksia varten. Kampaajalta kiiruhdin itse vielä jumppaan tänne Paattisille, sillä edellisviikolla ollessani siellä ensimmäisen kerran olin niin kipeä jumpan jälkeen, että arvelin paremmaksi ehtiä paikalle seuraavalla kerralla jottei lihakset taukoviikon jälkeen kipeytyisi jälleen.


Keskiviikkona Mikko tuli nappaamaan kuvia meidän perheestä ja sen lisäksi Myyn nelivuotiskuvat ja Aliisan puolvuotiskuvat. Oli menoa ja meininkiä! Kuvauksen tuloksia saadaan ihastella koevedosten muodossa toivottavasti ensi viikolla ja niitä saan tänne näytille heti kun sitten saamme valikoitua sopivat jatkoon. Mikkoa varten piti tottakai myös leipoa porkkanakakkua, ja ehkä siinä oli hyvä syy tehdä Ernokin tyytyväiseksi -onhan porkkanakakku hänen lemppariaan!


Torstaina isot tytöt lähtivät alkuillasta mummilaan ja pappalaan kun mies meni tekemään heidän remonttiaan ja itse suuntasin ruokakauppaan nuorimmaisen kanssa. Note to self: älä mene stockan herkkuun pelkän kaukalon kanssa kauppahallin parkkipaikan viimeisestä nurkasta, sillä takaisin tullessa voi olla ikävää kantaa kolme kassia ruokaa ja kaukalo takaisin autoon! Huh huh! Illalla aloitin kakun leipomisen perjantain kahvitusta varten ja Erno puolestaan teki pastasalaattia kahvitteluja varten, jotta pitkänmatkalaisetkin saivat vähän kakkua kummempaa.
Lauantaina aamusta pukeuduimme tummaan ja suuntasimme saattamaan Ernon mummin, ihanan iso-mummin viimeiselle matkalleen. Tilaisuus oli koskettava ja lapsille opettava. Lapsilla oli paljon kysymyksiä joihin vastasimme parhaan kykymme mukaan ja muistotilaisuudessa he saivat sitten piirrellä ja touhuilla keskenään serkkujen ja pikkuserkkujen kanssa.
Illalla lapset menivät mummilaan yökyläilemään kun suuntasimme vielä Ernon kanssa hilpeämpiin tunnelmiin juhlimaan siskon ja hänen puolisonsa uutta, ihanaa kotia. Mukavat juhlat ja ihana, ihana koti!!


Sunnuntaina meinasi väsy jo painaa silmää, mutta laivamatka oli varattu, joten sinne sitten lähdettiin 8.15 aamulla kun oltiin haettu isot tytöt mummilasta mukaan. Olimme laivalla family-hytissä ja se teki reissusta kyllä mukavan! vaunujen kanssa kun ollaan liikenteessä, ei pieni hytti riitä millään meidän perheen kokoiselle porukalle, joten oli huippua saada toinen hytti väliovella johon me vanhemmat pääsimme nukkumaan nuorimmaisen kanssa ja vaunut mahtuivat toiselle ovelle hyvin. Päikkäritkin maistuivat hyvin koko porukalle! Yleensä käymme laivalla vain päiväristeilyillä, sillä yön viettäminen pienessä hytissä yöllä heräilevien lasten kanssa ei houkuttele, mutta nyt oli kyllä täyden kympin kokemus! Hytti oli nyt niin jännittävä ihana kiipeilypaikka isommille tytöille ja pieninkin viihtyi, että todellakin mennään uudelleen! Leikkipaikalla emme ehtineet olla kuin tunnin-puolitoista, mutta touhua riitti jokaiselle hetkelle kuitenkin! Ja se ihana ruoka!


Kuvituksena tässä kirjoituksessa on kuvia kuvauspäivältä, perjantaisista kekkereistä, sankarin puolivuotislahjasta sekä viimeinen kuva tältä päivältä juuri kun hän tovi sitten heräili uniltaan. Kakku oli melkoinen suklaapommi! Kuorrutus meni "vähän" överiksi, mutta oli pakko saada ihana suklaa-fudgekuorrutus hyödynnettyä kokonaan, heh! ehkä ensi kerralla teen sitä puolet vähemmän niin ei tarvitse överikuorruttaa ja valutan ylimääräiset ritilältä alas...

Lahjaksi ostimme neidille samanlaisen kanindocka-nuken kuin kummityttömme sai 1-vuotislahjaksi elokuussa. ihana pehmoinen ensinukke! Nuken ostin Linnankadulta Li'l decor -nimisestä uudehkosta putiikista samalla kun hain sieltä lightboxiin uusia kirjaimia. Kerrassaan ihana kauppa!


Neiti piti paljon myös muista paketeista! Lahja ei todellakaan ollut kahvittelun edellytys, mutta joitain yllätyksiä hän kuitenkin sai! Kuvassa tutkitaan mummin ja pappan tuomaa brion toukkaa. Nyt muksujen kanssa touhuamaan ennen kuin haemme isoimman kerhosta. Ensi viikolla tulee uusin Unelmien Talo&Koti ulos!





mietteitä viikon varrelta

sunnuntai 9. lokakuuta 2016

Olen tässä mietiskellyt yhtä sun toista viikon ratoksi samalla kun olen hoitanut niitä tavanomaisia kotihommia, eli siivoillut, laittanut pyykkejä kaappeihin ja järjestellyt kesävaatteet säilytettäviin ja kirpputorille vietäviin.


Yhtäkkiä havahduin ystävälle viestitellessäni, että nykyään osaan elellä aika lailla vailla huolta huomisesta. Tämä päivä on minulle merkityksellinen ja kaikki hoituu aikanaan. Isäni käytyä Rehappi-nimisessä päihdehoitolaitoksessa Minnesota-mallin hoito-ohjelman omaan alkoholismiinsa, kävin itsekin alkoholistien läheisille suunnatun läheishoitojakson. Nyt, vuosi hoidon jälkeen oivalsin miten hoitojakso onkaan vaikuttanut minuun! Mahtava fiilis, kun ei tarvitse stressata mitä ihmeellisimmistä asioista päätä puhki ja ei tarvitse kuunnella humalaisia jorinoita jollei halua. Laitoin ystävälle siis viestiä siis, että löysin kirpputorilta lapsille talvikengät. "Ei tarvi niitäkään enää stressata." Silloin tajusin, että enhän minä edes ole stressannut! En todellakaan ota mitään paineita moisista asioista. Edes tulevaisuus ja rahan riittäminen hoitovapaalla ei huoleta minua. Kaikki järjestyy! Mahtavaa!


Sitten ihan näitä arkisia mietteitä: miten tuota pyykkiä ja järjestämistä riittää aina vaan? Viikonlopun jäljiltä maanantai on aina yksi sekasorto meidän kotonamme. Esikoinen halusi onneksi maanantaina pitää kotipäivän kerhoilun sijaan kun heillä oli pikkusiskon kanssa niin hyvä leikki aamulla kesken ja minähän käytin tilaisuuden hyväkseni ja hoidin viikonlopun kaaosta pikkuisen nukkuessa päiväunia.

Miten jotkut asiat vain jäävät roikkumaan kuukaudesta toiseen? Meillä on ollut eteisessä ja makuuhuoneen rekillä käytössä HAY:n mustat ohuemmat ja paksummat henkarit ja niitä on rekin poistamisen jälkeen eksynyt vaatekaappiin sisälle ja ulkovaaterekillä on ollut sekalaisia henkareita mustien ollessa vaatekaapissa. Nyt otin kaikki mustat henkarit vaatekaapista ja otin ne keittiön rekille käyttöön ja vaihdoin vaatekaappiin puiset henkarit. Pieni homma, mutta se on vain odotuttanut itseään.


Vaiheessa olevia juttuja on myös vaatekaapin sisuksen järjestely; kannakkeita ei löytynyt kodin1 alesta, joten ne pitäisi hakea k-raudasta tai vastaavasta niin saisi kegät sun muut telineisiin ja hyllyille. Tällä hetkellä kaappi on kaameassa kunnossa ja tavaraa täysi, makuuhuoneen uusi puusohva on täynnä juurikin niitä lajittelemiani lastenvaatteita ja listaa voisi jatkaa loputtomasti!


Matot pitäisi varmaan myös laittaa takaisin lattioihin jo vähitellen kun otimme ne pois kesäksi kun hiekkaa tuli jaloissa niin paljon sisälle. Nyt vauva kaipaisi varmaan jo vapaampaa kulkupaikkaa ja lattia on pelkiltään melko kylmä. Siivous alle ja matot lattiaan siis! Ehkä jo huomenna saisi homman järjestykseen, sillä tänään menemme esikoisen synnärikaverin, hänen tärkeän Alexinsa luo kylään. On niin liikuttavaa miten voi joku ystävä olla niin rakas! Myyllä on paljon hyviä ja rakkaita ystäviä, mutta Alexin kanssa he ovat hengitelleet samaa ilmaa jo heti synnytäänkin, joten ehkä siinä on joku taika kun he aina toisiaan ikävöivät?


Meillä on keskiviikkona edessä Myyn 4-vuotiskuvaus ja Aliisan puolivuotiskuvaus ja olen aivan varma etten keksi lapsille mitään kivaa päällepantavaa ulkokuvia varten! Päätimme ensimmäistä kertaa otattaa ulkokuvia myös, sillä olemme aina ennen olleet studiossa. Saas nähdä millaista matskua Mikko saa tällä kertaa aikaan tästä meidän aineksesta!


Tässä se meidän iso pieni neljävuotias kaksi vuotta sitten pahvimajansa ulkopuolella rakkaan serkkutytön kanssa! Tämä ihana ja rakas nelivuotiaamme on niin raastanut tämän äidin hermoja kuluneella viikolla etten ole yksinkertaisesti jaksanut mitään sen väännön lisäksi! Hetki sitten tuntui, että kaksivuotiaalla on kyllä maailman rankinta tässä elämässä, mutta nyt se on kyllä vaihtunut täysin; kaksivuotiaamme on kuin pieni enkeli ja nelivuotias on kuin riivattu! Huh! Kyllä se mamin sylikin onneksi kelpaa ja hän sitten kertoo mikä harmittaa kun on saanut raivonsa raivottua... Ystäväni lastentarhanopettaja juuri päivittelikin, että aikamoisen älykästä sananvaihtoa neljävuotiaalta kun hän minulle kettuilee minkä kerkeää. Pitäisi vaan muistaa pysyä rauhallisena itse, mutta kyllä sitä vain sortuu lapsellisuuksiin välillä itsekin. Pidempää pinnaa ensi viikkoon siis ja rauhaa arkeen!


Unelmien Talo&Koti

lauantai 1. lokakuuta 2016

Heheeei tyypit! Kannattanee hankkia hyppysiin marraskuun Unelmien Talo&Koti -lehti; siellä taitaa näkyä jotain tuttua! Tämä on se asia, jota olen pantannut puolitoista vuotta ja nyt se tulee vihdoin ulos! Tällä rupusella puhelinkuvalla mennään nyt, pahoittelut! Innolla odotan millaisia kuvia lehdessä on, sillä en itsekään muista miltä täällä on silloin näyttänyt, heh! Kuvat on Mikko Kaaresmaan käsialaa ja tekstin on luonut Laura Sychold.


Salin "uusi" lamppu!

tiistai 27. syyskuuta 2016

Sattuipa viime viikolla niin, että puolisuunnittelematta meidän saliimme muutti uusi lamppu ikean maskrosin tilalle! Olimme lasten kanssa Huittisissa treffaamassa kummityttöä siskonsa ja äitinsä kera ja poikkesimme samalla reissulla SaNi-kirppiksellä pyörimään. Ennen kirppistä kävimme toki syömässä ehkä maailmankaikkeuden parhaat kebabit Eka kebabissa! Olen siis ollut ennen raskauksia ehdoton kasvissyöjä, mutta esikoista odottaessa sain tuta mitä se mieliteko tarkoittaa kun aloin nähdä uniakin kebabista! Ajattelin kebabia päivin öin, joten pakko sitä oli sitten lopulta saada ja loppu on historiaa... Kaveri silloin sanoi, että Huittisista saa muuten parasta kebabia, joten tein silloin "pyhiinvaelluksen" Huittisiin hänen kanssaan, ja täytyy myöntää, että se on kyllä järjettömän hyvää!! Aina silloin tällöin saamme kaverin kyydissä kebabia kotiovellekin kun hän on kotikonnuilla käymässä, mutta on se paikanpäällä vaan ihan eri maata! Käykää kokeilemassa!

Sitten siihen lamppuun tuon kebabfiilistelyn jälkeen, heh. Kirpputorilla iskin silmäni heti tietenkin erikoisen näköiseen, vähän ehkä jopa itämaistyyliseen kullanväriseen kristallilamppuun. Tällainen on uusin löytöni:

Kyseessä on Turun kristallin vanha lamppu, joka sattui olemaan tarkoitettu juurikin korkeaan tilaan pitkien ketjujensa puolesta. Tähtikuviointi antaa jotenkin itämaisen fiiliksen!


Kylläpä kuvissa näyttää ankealta tuo ryppyinen pinkopahvi...

Lamppu jää melko ylös, sillä huonekorkeutta riittää yli kolmen metrin, mutta ehkä jopa kiva, että lamppu ei ole siinä "naamalla" tällä kertaa!


 Emme muistaneet viime kauppareissulla ostaa tehokkaampia lamppuja valaisimeen, mutta hyvin tuo valaisee näinkin! Mukavaa saada reilusti valoa nyt talvea vasten kun illat ovat pimenneet ja kolme lamppua valaisee paremmin kuin entinen yksi! Katon suuria loisteputkivalaisimia emme usein käytä, sillä niiden valo on jotenkin jo liikaakin...


Täälä hetkellä yhdessä kuvussa on pienempi ja heikompitehoisempi lamppu, sillä siitä puuttui ostohetkellä lamppu ja kotoa ei parempaa vaihtoehtoa tähän hätään löytynyt.


Tässä näkyy hyvin tuo kuviointi! En ole mikään suurin tähtikuvion fani, mutta tässä ei ole perinteistä viisisakaraista tähteä, vaan enemmän tuhannen ja yhden yön tyyliin monisakaraisempi versio.




Mitäs tykkäätte valaisimesta? Olen itse todella tykästynyt siihen vaikka sen ostamista mietinkin jonkin verran, sillä sisäinen kitupiikkini empi tuotteen 65 euron hintaa. Hinta on näin jälkeenpäin ajateltuna erittäinkin kohtuullinen, mutta jotenkin kirpputorilla kaiken pitäisi olla jotenkin puoli-ilmaista...


Pikaista askartelua lasten kanssa!

lauantai 24. syyskuuta 2016

Askartelimme lasten kanssa viime viikolla rannekoruja! Pakko jakaa nämä kuvat teidän kanssanne, sillä näissä on jotenkin ihana fiilis!

korujen teko trampoliinilla istuen oli vähän haastavaa puuhaa alkuun, mutta kun sitten laitoin kummallekin tytölle silikoninauhan toiseen päähän puristushelmen jottta helmet eivät karkaa niin johan alkoi sujumaan!

Silikoninauhaa olen ostanut helmikauppa blingistä, puristushelmet ja "kristalli"helmet prismasta ja ihanat ruusuhelmet tigerista! Veimme rannekorun pikkuserkulle, joka emännöi discoa viime viikolla! Lahjoja ei tietenkään discoon odotettu, mutta ajattelin, että samalla voisimme tehdä sellaisen viemisiksi, sillä se ei mikään arvokas suuri juttu ole ja koru olikin ilmeisen mieluinen!


Tytöt olivat melkoisen tohkeissaan askarteluistaan!


Ylpeä askartelija!


Tässä näkyy meidän neiti 4-veen uusi hiustyyli, jonka hän halusi leikkauttaa muutama viikko sitten kampaajalla. En olisi uskonut, että hän todella haluaisi lyhyen tukan, mutta yhtäkään katumuksen ääntä ei ole kuulunut! Meidän iso, pieni tyttö!<3


Biodelly beauty shop avattu Turussa!

tiistai 20. syyskuuta 2016

Olin viime viikolla kutsuvieraana serkkuni luonnonkosmetiikan kivijalkamyymälän, Biodelly beauty shopin, avajaisissa. Instagram-tiliäni seuraavat varmaan näkivätkin jo huikean hauskat kuvat avajaisten photo boothista, jossa rekvisiittana oli kaikkea kauneudenhoitoon liittyvää, kuten kuvassani näkyvät kurkkuviipaleet!





Biodelly on nettikauppana palvellut asiakkaita jo vuodesta 2009 lähtien ja nyt avautui vihdoin kivijalkamyymälä! Liike sijaitsee Turussa osoitteessa Rauhankatu 10 ja se on avoinna tiistaista perjantaihin klo 10-18.

Avajaisten herkulliset tarjoilut oli tilattu Roots kitchenistä ja salaatti, leipä, hummus ja pähkinäbrowniesit olivat mielettömän herkullisia! Lämpimät suositukset siis myös tarjoiluista!




Olin vieraana sukulaisen roolissa, eli tämä ei ole mikään maksettu mainos, heh. Toki sain lähtiessäni, mitäpäs muutakaan kuin, ÄMPÄRIN! Ämpäri oli hauska idea goodiebagin virkaa toimittamaan. Lapset saivat uuden hiekkaleluämpärin ja minä sen sisällön! Ämpärin kuva ei teknisistä ongelmista johtuen suostu nyt ilmestymään tänne, murrr...

Kameraa en tietenkään muistanut ottaa mukaan, sillä olin niin sukulaisena menossa juhlimaan, mutta jaan muutaman puhelimella napatun kuvan teille ihanasta myymälästä ja avajaistunnelmista!

Kuvassa tekemäni kortti, jonka vein juhlajuoman lisäksi onnitellakseni uuden myymälän johdosta.


Liike on ihanan ilmava ja vaalea ja tuotteet on kauniisti esillä. Henkilökunta on palvelualtista, joten jos mielit vaihtaa vaikka perinteisen meikkipohjan mineraalimeikkipohjaan niin kannattaa ihmeessä mennä tutustumaan valikoimaan!







Latest Instagrams

© oma koti kultainen. Design by Fearne.