(se perhanan) HIMMELI!

keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Tällainen tekele kiteyttää minun viime aikojen vapaan ajan, kun olin lauantaina ystävän luona askartelemassa pilleistä himmeleitä! Mies sai vanhempiensa kylppärirempan pakettiin omalta osaltaan, joten lauantaina menimme koko perheen voimin keskustaan joulukadun avajaisiin katsomaan Robi...eikun siis joulupukkia! Näimme siellä esikoisen synnärikaverin, joten menimme heidän perheensä kanssa burger kingiin vielä syömään. Naureskelin synnärikaverilleni, että joku voisi kuvitella sen olevan jotain koodikieltä kun lapsille sanoin, että "mami menee Mirjan kanssa tekemään aikuisten askarteluja", mutta se oli totisinta totta! Hurjat pikkujouluviikonlopun menot minulla siis! Yötöiksihän se homma sitten meni, mutta valmista tuli! Keksin mallin omasta päästäni kun aloin tekemään vain ensin peruskuvioita. Ohjeen peruskuvioon katsoin täältä Yhteishyvän sivuilta.


Askartelupillit ostin Inspiraatiosta, mutta sain ystävältä pidempiä pillejä isoimpaan kuvioon ja sen sisällä olevaan kuvioon (pitkät pillit puoliksi). Pillien leikkaaminen olikin ehkä se hermoja raastavin osuus, sillä perfektionistia korpesi se, ettei pilleistä tullut täydellisen saman pituisia kun saksilla leikkeli! Valmiissa tuotoksessa pieni epätasalaatuisuus ei haittaa, joten turhaan ahdistuin!

Viitatakseni otsikon alkuun, voin kertoa mikä fiilis minulle tuli eilen kun aloin virittelemään joulukorttikuvaus-studiota ja kun kävin pikaisesti vessassa niin keskimmäinen oli onnistunut repimään himmelin alas ja se oli kappaleina lattialla... Taas näitä äitiyden tähtihetkiä kun hermostuu lapsille, mutta kaipa se himmeli jotenkin niin edusti sitä vähää vapaa-aikaa mitä on lähiaikoina ollut, että meni hermot aivan täysin...

No, tänään sitten korjasin himmelin ja nyt se on taas iskussa kohti uusia koettelemuksia! Himmeli sai paikan siitä maskros-lampun jättämästä ilmatilasta nyt sitten, jotta tulee hyvin näkyviin!



Muumi piparkakkutalo lapsille!

maanantai 21. marraskuuta 2016

Huh huh! Pitihän sitä ruveta kokeilemaan muumitalo -piparkakkutalon tekemistä lasten iloksi kun piparkakkutalon tekemisestä tuli juttua. Erno on siis muistaakseni ostanut minulle muottisetin muumitaloa varten joskus joulukalenteriyllätykseksi seurustelumme alkutaipaleella ja silloin yritimme kerran tehdä niillä piparkakkutalon siinä onnistumatta. Se oli toivotonta se! Muistan niin hyvin, että palat eivät vain sopineet yhteen ja sokeri vain meni pitkiksi ja koviksi sokerisäikeiksi kun yritimme sitten niitä erikokoisia paloja yhdistää. Lopulta luovutimme ja söimme palat vain tyytyväisinä ja unohdimme koko muotit....kunnes ne nyt kaivettiin esiin! Viime vuonna talo oli ensimmäinen tekeleeni, mutta rima nousi melko korkealle! Nyt kuitenkin jännitin monikulmaisen talon kokoamista, sillä siinä voi monessa mennä pieleen! Onneksi tuosta läheltä ystävä tuli apuun ja saimme yhdessä talon koottua!

Koko prosessi alkoi tietenkin taikinan valmistuksella! En enää suostu ostamaan taikinaa kaupasta sen jälkeen kun tein itse taikinaa edellisvuonna muistaakseni. Pelkästään taikinan tekemisestä tulee niin hyvä tuoksu, että se kannattaa tehdä itse! Harmikseni en vaan muistanut mitä muokkasin reseptissä ja miten kun kokeilin viime vuonnakin useamman kerran ja pakastaessa taikinasta tuli oudon röpelöistä. Muistelimme ystävieni kanssa, että ongelma oli kananmuna ja että kananmunan pois jättämällä taikina kestää pakastuksen hyvin! Niinpä sitten jätin kananmunan pois ja laitoin taikinan kovettumaan. Taikina sitten kovettui aivan kivikovaksi enkä saanut siitä palaakaan kunnolla irti, ja kun sain oli se niin murenevaista ettei tosikaan! Ehkäpä se ohje keittää siirappia hiljalleen oli ihan totta eikä sitä pitänyt keittää täysillä koko aikaa...heh heh! No, ei muuta kuin uuden erän kimppuun! Seuraavassa erässä koostumus oli pehmeämpi, mutta edelleen super murenevainen! Sitten tajusin mikä oli mennyt pieleen: jos vähennän kananmunan verran kosteutta taikinasta, pitänee jauhojen määrääkin vähentää?! Ei vitsit, että oli tyhmä olo!!

Kolmas erä toden sanoi ja sain kuin sainkin talon seinät leivottua! Taikina oli melko pehmeää, joten se oli aika työläs kaulia, mutta maku on itse tehdyssä taikinassa niiiiin hyvä! Jälleen tein ikkunat tikkarirouheella ja niistä tuli taas ihanaa tunnelmaa mökkiin! Vähän taikina oli joka kaulintakierroksella eri paksuista, joten palat turposivat eri kokoisiksi, mutta onneksi siihenkin sitten oli ratkaisu!


Ikkunoiden punainen väri ei ole kovin hääppöisen näköinen ruskeassa taikinassa! 

Ja arvatkaa mitä tämän vaiheen jälkeen kävi? Paloja oli kovettumassa tarjottimella ja kahdella pellillä ja ne eivät tietenkään leivontakaaoksen vuoksi mahtuneet keittiöön, joten vein ne salin pöydälle. Kun keskimmäinen neiti oli nukkunut päikkärit, hän halusi isoimman neidin kanssa naapuriin leikkimään, joten lähdin saattamaan häntä. Ihmettelin miksei koirat halunneet tulla ulos käymään. Palattuani sisälle sen sitten tajusin kun nuorempi koiramme "teräsvatsa" Max oli etutassut ruokapöydällä seisomassa tuolillani: hän oli käynyt vähän maistelemassa piparkakkua sillä välin kun olin muutaman minuutin pois! Äkkiä laskin seinä- ja kattopalat ja huokaisin helpotuksesta! Illalla kuitenkin kun meinasin ruveta paloja pikeröimään, huomasin, että yksi pienempi pala uupui! Ei muuta kuin uunia lämmittämään; onneksi taikinaa oli vielä jäljellä!


Heh, taas sai pikeerin riittävän paksua koostumusta vähän treenata ja pieleen meni! Pikeeri jäi liian löysäksi ja alavasen seinä koki vähän lumisadetta ikkunoihin... Olisi pitänyt aloittaa ovettomasta, ylimääräisestä seinästä ennemmin! No, siihen aikuisten piparkakkutaloon muistan nyt tämänkin sitten! Pikeröinti on kyllä aika työlästä! En yhtään tiedä miten se kannattaisi tehdä, mutta itse olen ensin pikeröinyt paksummalla tavaralla valkoiset kohdat ja sen jälkeen löysennän pikeerin vedellä ja värjään sen halutun väriseksi ja levittelen varovasti lusikalla... Onko vinkkejä?


Kun kondiittoriystäväni saapui pelipaikalle ja katsoi talon seiniä, hän ihmetteli, että miten näistä talo kootaan ku palat ovat aivan eri kokoisia! Totesin, ettei se ole niin justiinsa, mutta kuulemma palat kannattaa raastaa raastimella ensinnäkin suoraksi, mutta ne voi myös raastaa hiukan jiiriin niin kokoaminen helpottuu! Miten tällainen asia ei ole tullut ikinä mieleen?! Luovutin raastevuoron kuitenkin suosiolla ystävälleni, jotta voin sitten syytää jotakuta muuta kun homma menee reisille, heh heh!



Tadaa! Hyvä siitä tuli! Yksi koko jäi, mutta muuten tulos oli kyllä erittäin hyvä! Vähän yläosassa on epätasaisuutta, mutta en ottanut siitä stressiä, sillä katto tulee kuitenkin siihen päälle.




Tein pikkujouluhenkeen tytöille jättivaahtokarkeista lumiukko"tikkarit" kun ostin kaupasta jättivaahtiksia joululahjoja varten. Hauska ja yksinkertainen idea!




Katosta tehtiin irtonainen, jotta talon sisälle saa helposti valot. Lapset saivat latoa pastillit katolle ja lopuksi pursottelin väleihin vielä pikeeriä. Liitulakuista sai tyhjempään koloon laitettua vielä savupiipunkin! Pätkiksistä laitettiin jälleen halkopino pihaan ja toffeepalloista lumiukko.


Lumiukon hatun, nenän ja kädet säästin viime vuonna ja käytin ne uudelleen, sillä niiden värjääminen teki sokerimassasta todella löysää ja värjäämisen jälkeen muotoilu oli todella vaikeaa!


Savupiippu jäi vähän vinksalleen, mutta ei se mitään kunhan on pystyssä! 


Liitulakuaidan sain liimailla itse; siihen ei neitien kärsivällisyys riittänyt.


Punaiset ikkunat sopivat hyvin muumitaloon mielestäni! Nyt talo koristaa lelukaapin päällistä ja sen sisällä on ajastettu led-pilarikynttilä!





Onko joku muu jo tehnyt tälle joululle ensimmäisen piparkakkutalon? Lapset ajattelivat, että syömme talon heti kun katto oli koristeltu, mutta toppuuttelin hieman, että annetaan muumien asua siellä edes hetki!:)

isänpäivä!

sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Meillä isi sai nukkua tänään pitkään. Yleensä tytöt haluavat viikonloppuisin nimenomaan isin aamuisin kun heräävät ja minä sitten nukun vielä hetken, tai oikeastaan usein vain makaan sängyssä ja kuuntelen kun Erno hoitaa lasten aamupesut ja valmistelee aamupalaa. Nyt sain itseni kelpaamaan aamuseuraksi hyvin nukutun yön jälkeen ja annoin tyttöjen katsoa aamupiirrettyjä sillä välin kun pyörittelin pataleivän, kohotin sen ja laitoin uuniin, tein porkkanakakulle kuorrutteen ja laitoin aamupalatarpeet valmiiksi. Pieninkin heräsi isojen kanssa samaan aikaan ja hänkin sai jäädä puuhailemaan isosiskojen kanssa minun touhuillessa keittiössä. Yhdeksän aikaan isi sai sitten herätä ja tytöt suukottelivat isiä sängyssä.

Aamupalapöydässä isiä odotti aamupalan lisäksi tämän vuoden hittikortti, eli tarinakortti isistä höystettynä erilaisilla karkeilla, Myyn kerhossa askartelema auto, meidän perhekerhossa askartelemamme pöllökortti sekä huttaroolta tilattu avaimenperä tyttöjen isi-piirroksista! Meidän isi oli aika liikuttunut kun tuli saliin!




Tein tosiaan vasta eilen ja tänään sitä kuuluisaa pataleipää; oli muuten hyvää! Meillä oli kerrassaan ylelliset leivät aamupalapöydässä, sillä vastaleivotun pataleivän lisäksi söimme anopin eilen leipomaa saaristolaislimppua! Ei paljoa tuoreemmaksi leipä olisi päässyt enää! Aamupalapöydästä en kuvia napannut, sillä siinä oli jo kaikilla niin kova nälkä ja nuorimmaisella väsymyskin, että koitimme mahdollisimman nopeasti tarjota nuorimmaiselle eväät jotta hän pääsi unille ja eipä nuo leivänpäällisetkään olleet kummoisia kun en ollut muistanut ostaa kaupasta juuri mitään!

Idea mainioon isänpäiväkorttiin, jossa karkkia sain facebookin askarteluryhmästä ja se tuntuikin olleen oikea hittijuttu tänä isänpäivänä! Korttiin oli todella hauskaa keksiä tekstiä ja kaupassa sai mielikuvitus laukata kun valitsin karkkeja ennen kuin olin keksinyt tekstiä!




Teimme myös papoille ja varapappalle vuoden hittilahjat eli parkkikiekot! Kehittelin mallin itse ja mittailin ja sovittelin kiekkoa ja pähkin kiekon kanssa melkoisesti, mutta lopputulos on todella kiva! Ilmeisesti lahjansaajatkin olivat tyytyväisiä lahjoihinsa!

Parkkikiekoissa oli mamille melkoinen duuni kun ilman mitään valmista mallia niitä rupesin väsäilemään! Mattopuukon kanssakin pääsin heilumaan kun leikkasin autojen tuulilaseja irti laminoidusta autosta! Näin siis askarteluryhmässä mallin parkkikiekkoihin, mutta niissä kiekko-osa oli auton alla. Mielestäni idea oli kiva, mutta halusin hyödyntää auton puoliympyrän mallisen ikkunan kiekolle, joten ryhdyin sitten pähkimään mallia itse. Näillä väsymyksen turruttamilla aivoilla ei meinannut myöskään kiekon numeroinnit sujua ihan moitteetta kun numerot tulivat rumasti, laitoin vääriä numeroita ja väärän lukumäärän viivoja! Huhheijaa sanon vaan!





Vasta tämän kuvan kohdalla hokasin, että tuosta on jäänyt pieni pala leikkaamatta laminointimuovia!


Tämä isälleni mennyt kiekko on Pepin koristelema ja kaksi muuta ovat Myyn käsialaa. Mahtavia töitä kyllä!!


Arvatkaa mistä mallasin koon tuolle kiekko-osalle? Meidän vajaasta raksateippirullasta! Siitä se koko kiekon mitoittaminen sitten lähti! Edellisiltana kävimme esikoisen ja kuopuksen kanssa myllyssä vielä hakemassa haaraniittejä, jotta kiekot saatiin nätisti pyörimään.



Isi sai tosiaan myös avaimenperän; edellinen legoukkoavaimenperä (jonka hän sai kaksi vuotta sitten jouluna muistaakseni) meni juuri rikki ja tämä yksilö on kyllä kestävä! Huttaroo on kahden naisen yritys, joka valmistaa koruja ja avaimenperiä esimerkiksi juuri lasten piirroksista tai vaikkapa vastasyntyneen jalanjäljistä! Kutistemuoviavaimenperät näyttivät olleen myös kovassa huudossa tänä vuonna, mutta mielestäni kädenjäljen idea vähän vesittyy siinä, että se kutistetaan "väärän" kokoiseksi...


Pitkän ja hitaan aamun jälkeen suuntasimme ulos ihmettelemään hiiren jälkiä ja tekemään lumiukkoa nyt kun vihdoin tuli lumiukkokelit! Myös suksia piti päästä testaamaan tietenkin ja hyvin tytöiltä sujui hiihto jälleen vaikkei mitään sen kummempaa latua olekaan.

Kävimme myös isänpäivän ratsastuksella lemppariponimme Nellan kanssa ja sen jälkeen vielä teimme illallisen ja pidimme leffaillan! Paljon sitä mahtuikin tekemistä ja puuhaa päivään kun ei ole juurikaan "pakollisia" menoja! Ihanaa ja rentoa yhdessäoloa oman perheen kesken!<3 Tällä hetkellä arki on niin hektistä anopin ja appiukon remonttipuuhissa ja pari iltaa menee minun ja Myyn harrastuksissa, että tällainen rauhoittuminen tuli todellakin tarpeeseen! Kerrassaan ihana isänpäivä tuli vietettyä! Eilen vierailimme pappojen luona ja varapappakin tuli nähtyä pikaisesti, joten tämä päivä pyhitettiin omalle isille.<3

Jouluna sitten viimeistään seuraavan kerran, huh! Tänä vuonna aiomme jälleen viettää joulua kotona emmekä lähde minnekään aattona, vaan kyläilemme sitten jouluaaton ympäröivät päivät. Se toimi viime vuonna ihanasti ja pari vuotta aiemmin myös.

Onko teillä jo joulusuunnitelmat tehtynä? Olen vähitellen ripotellut jo koristeitakin kotiin ja saisiko sitä jo ihan vähän kuunnella joulumusiikkia...?


oreo-juustokakku!

torstai 10. marraskuuta 2016

Nyt pukkaa reseptiä ihanaan oreo-juustokakkuun! Reseptin bongasin alunperin facebookissa pyörivästä Tasty -sivun videosta ja lähdin kokeilemaan sitä pari viikkoa sitten. Itse en piittaa kovin makeasta, mutta tämä kakku oli täydellistä omaan makuuni! Kakun voi varmasti tehdä myös esimerkiksi dominokekseistä, mutta halusin tehdä itse sen oikeaoppisesti oreoista, jotta maku on sama kuin alkuperäisessä reseptissä. Oreoita ei harmikseni ollut prismassa kuin pieniä, yhden "pötkön" pakkauksia, eli kolme pötkylää riitti kakun tekoon.


Näitä tarvitset:

24cm irtopohjavuoka
leivinpaperi pingotettuna pohjaan jotta kakun saa irti pohjasta

36kpl oreo-keksejä
75g voita
2 prk (yht 400g) maustamatonta tuorejuustoa (itse käytin valio eilaa)
2 prk (yht 500g) mascarponea (löytyy vihdoin myös laktoosittomana!)
2,5 dl maitoa
vaniljaa
4 liivatelehteä

1. Erottele oreo-keksien pohjat ja täytteet ja hienonna keksit pohjaa ja päällistä varten.
2. Tee pohja yhdistäen 200g keksimurua ja 75g voita ja painele se vuoan pohjalle tiiviisti. Laita pohja jääkaappiin juustokakkumassan valmistuksen ajaksi.
3. Lämmitä liedellä ensin miedommalla lämmöllä ja sitä vähitellen nostaen tuorejuusto, mascarpone, keksien täytteet ja ripaus vaniljaa. Kuumenna kunnes seos pulpahtaa, mutta varo pohjaanpalamista! Jotta keksien sisukset sulavat massaan, saatat joutua käyttämään vispilää apuna.
4. Lisää seokseen kuuma maito johon on liotettu liivatelehdet (seoksen saa tehtyä pikaisesti mikrossa!).
5. Massa tuntui omaan makuuni todella löysältä tässä vaiheessa, joten annoin seoksen jäähtyä hyvän aikaa kellarin viileillä portailla ja kun seos oli huoneenlämpöistä, kaadoin sen vuokaan.
6. Ripottele päälle keksimurua siivilöitynä, jotta muru jää kakun päälle kiinni.
7. Anna jähmettyä yön yli ja nauti!!


Pyhäinpäivän illallinen!

tiistai 8. marraskuuta 2016

Vihdoin saa jättää Halloweenin taakse (miten se tuntuikin tänä vuonna niin pitkältä, kun kahtena viikonloppuna sitä juhlittiin?) ja saa suunnata ajatukset jo joulun odotukseen! Olen parantumaton jouluhullu ja olin jo viikonloppuna täysissä joulufiikiksissä laittamassa talvisia koristeita kotiin, mutta söimme silti vielä pyhäinpäivän henkeen illallista isompien tyttöjen kummien kera. Kummit (kaikki heistä toki!) ovat meille ehdottoman tärkeitä ihmisiä ja he ovat aina meille avuksi kun kaipaamme hengähdyshetkeä tai tarvitsemme apuja rempassa tai muuten vaan, joten tykkäämme kiittää avusta muun muassa hyvän ruuan muodossa. Onnistuimme saamaan Myyn ja Pepin kummitädit puolisoineen samaan aikaan kylään, joten saimme valmistaa illallista isolle porukalle.


Pyhäinpäivän menu ei noudattanut mitään linjaa, vaan teimme mitä mieli teki. Alkuruuaksi nautimme punajuuririsottoa oman maan punajuurista ja se olikin vieraiden herkku, sillä sitä taisi santsata lähes jokainen. Lapsethan rakastavat pinkkiä ja vaaleanpunaista väriä, mutta jostain syystä pinkki ruoka ei kelpaa. Risotosta tytöt pitävät myös paljon, mutta jotenkin nuo pinkit ruuat tökkivät, joten risotto jäi lasten osalta syömättä.


Pöydässä oli ne taannoin askarrelllut halloweenkoristeet ja kattokruunuista roikkui haamut.


Kaivelin vintistä myös hämähäkin taustalla näkyvän Kustavin savipajan tuikkukupin ja sen kaverin! Kun olimme syömässä Kaskiksessa reilu kuukausi takaperin, oli siellä esillä paljon lähiseudun käsityöläisten ja designereiden tuotteita ja Kustavin savipajaakin oli kattauksessa, joten siitä inspiroituneena kaivoin omat tuikkukipponi esille myös. Ne ovat kyllä suloiset!


Punajuuririsotto sopi hyvin halloweentunnelmaan, sillä se on aika karmivan väristä!


Pääruuaksi teimme lehtipihvejä, itse tehtyä maustevoita ja sekä tavallisia, että bataattiranskalaisia. Maistui!


Jälkiruuaksi tein jo kertaalleen kokeilemaani Oreo-juustokakkua! Se on nyt kahdesti kokeiltu ja liivatteen määrää säädetty pariin otteeseen, eli voin jakaa reseptin pian teillekin! Jopa minun makuuni hyvää vaikken niin kovin makeasta pidäkään!



Esikoinen kirjoitti vieraille nimilaput paikoille, hän kun on tällä hetkellä kovin innostunut kirjoittamisesta! Liikuttavia nuo pienen tytöt kirjoitukset!<3




Ihana, kiireetön lauantai takana ja sitäkin touhukkaampi sunnuntai sen jälkeen! Nyt on piparkakkutaikina jo jääkaapissa odottamassa kun eilen sen pyöräytimme, joten tänään vaihdamme lumipyryn myötä jouluvaihteen silmään ja alamme pikku hiljaa fiilistelemään tonttuja ja joulun herkkuja!

Latest Instagrams

© oma koti kultainen. Design by Fearne.