Huh huh! Pitihän sitä ruveta kokeilemaan muumitalo -piparkakkutalon tekemistä lasten iloksi kun piparkakkutalon tekemisestä tuli juttua. Erno on siis muistaakseni ostanut minulle muottisetin muumitaloa varten joskus joulukalenteriyllätykseksi seurustelumme alkutaipaleella ja silloin yritimme kerran tehdä niillä piparkakkutalon siinä onnistumatta. Se oli toivotonta se! Muistan niin hyvin, että palat eivät vain sopineet yhteen ja sokeri vain meni pitkiksi ja koviksi sokerisäikeiksi kun yritimme sitten niitä erikokoisia paloja yhdistää. Lopulta luovutimme ja söimme palat vain tyytyväisinä ja unohdimme koko muotit....kunnes ne nyt kaivettiin esiin! Viime vuonna talo oli ensimmäinen tekeleeni, mutta rima nousi melko korkealle! Nyt kuitenkin jännitin monikulmaisen talon kokoamista, sillä siinä voi monessa mennä pieleen! Onneksi tuosta läheltä ystävä tuli apuun ja saimme yhdessä talon koottua!
Koko prosessi alkoi tietenkin taikinan valmistuksella! En enää suostu ostamaan taikinaa kaupasta sen jälkeen kun tein itse taikinaa edellisvuonna muistaakseni. Pelkästään taikinan tekemisestä tulee niin hyvä tuoksu, että se kannattaa tehdä itse! Harmikseni en vaan muistanut mitä muokkasin reseptissä ja miten kun kokeilin viime vuonnakin useamman kerran ja pakastaessa taikinasta tuli oudon röpelöistä. Muistelimme ystävieni kanssa, että ongelma oli kananmuna ja että kananmunan pois jättämällä taikina kestää pakastuksen hyvin! Niinpä sitten jätin kananmunan pois ja laitoin taikinan kovettumaan. Taikina sitten kovettui aivan kivikovaksi enkä saanut siitä palaakaan kunnolla irti, ja kun sain oli se niin murenevaista ettei tosikaan! Ehkäpä se ohje keittää siirappia hiljalleen oli ihan totta eikä sitä pitänyt keittää täysillä koko aikaa...heh heh! No, ei muuta kuin uuden erän kimppuun! Seuraavassa erässä koostumus oli pehmeämpi, mutta edelleen super murenevainen! Sitten tajusin mikä oli mennyt pieleen: jos vähennän kananmunan verran kosteutta taikinasta, pitänee jauhojen määrääkin vähentää?! Ei vitsit, että oli tyhmä olo!!
Kolmas erä toden sanoi ja sain kuin sainkin talon seinät leivottua! Taikina oli melko pehmeää, joten se oli aika työläs kaulia, mutta maku on itse tehdyssä taikinassa niiiiin hyvä! Jälleen tein ikkunat tikkarirouheella ja niistä tuli taas ihanaa tunnelmaa mökkiin! Vähän taikina oli joka kaulintakierroksella eri paksuista, joten palat turposivat eri kokoisiksi, mutta onneksi siihenkin sitten oli ratkaisu!
Ikkunoiden punainen väri ei ole kovin hääppöisen näköinen ruskeassa taikinassa!
Ja arvatkaa mitä tämän vaiheen jälkeen kävi? Paloja oli kovettumassa tarjottimella ja kahdella pellillä ja ne eivät tietenkään leivontakaaoksen vuoksi mahtuneet keittiöön, joten vein ne salin pöydälle. Kun keskimmäinen neiti oli nukkunut päikkärit, hän halusi isoimman neidin kanssa naapuriin leikkimään, joten lähdin saattamaan häntä. Ihmettelin miksei koirat halunneet tulla ulos käymään. Palattuani sisälle sen sitten tajusin kun nuorempi koiramme "teräsvatsa" Max oli etutassut ruokapöydällä seisomassa tuolillani: hän oli käynyt vähän maistelemassa piparkakkua sillä välin kun olin muutaman minuutin pois! Äkkiä laskin seinä- ja kattopalat ja huokaisin helpotuksesta! Illalla kuitenkin kun meinasin ruveta paloja pikeröimään, huomasin, että yksi pienempi pala uupui! Ei muuta kuin uunia lämmittämään; onneksi taikinaa oli vielä jäljellä!
Heh, taas sai pikeerin riittävän paksua koostumusta vähän treenata ja pieleen meni! Pikeeri jäi liian löysäksi ja alavasen seinä koki vähän lumisadetta ikkunoihin... Olisi pitänyt aloittaa ovettomasta, ylimääräisestä seinästä ennemmin! No, siihen aikuisten piparkakkutaloon muistan nyt tämänkin sitten! Pikeröinti on kyllä aika työlästä! En yhtään tiedä miten se kannattaisi tehdä, mutta itse olen ensin pikeröinyt paksummalla tavaralla valkoiset kohdat ja sen jälkeen löysennän pikeerin vedellä ja värjään sen halutun väriseksi ja levittelen varovasti lusikalla... Onko vinkkejä?
Kun kondiittoriystäväni saapui pelipaikalle ja katsoi talon seiniä, hän ihmetteli, että miten näistä talo kootaan ku palat ovat aivan eri kokoisia! Totesin, ettei se ole niin justiinsa, mutta kuulemma palat kannattaa raastaa raastimella ensinnäkin suoraksi, mutta ne voi myös raastaa hiukan jiiriin niin kokoaminen helpottuu! Miten tällainen asia ei ole tullut ikinä mieleen?! Luovutin raastevuoron kuitenkin suosiolla ystävälleni, jotta voin sitten syytää jotakuta muuta kun homma menee reisille, heh heh!
Tadaa! Hyvä siitä tuli! Yksi koko jäi, mutta muuten tulos oli kyllä erittäin hyvä! Vähän yläosassa on epätasaisuutta, mutta en ottanut siitä stressiä, sillä katto tulee kuitenkin siihen päälle.
Tein pikkujouluhenkeen tytöille jättivaahtokarkeista lumiukko"tikkarit" kun ostin kaupasta jättivaahtiksia joululahjoja varten. Hauska ja yksinkertainen idea!
Katosta tehtiin irtonainen, jotta talon sisälle saa helposti valot. Lapset saivat latoa pastillit katolle ja lopuksi pursottelin väleihin vielä pikeeriä. Liitulakuista sai tyhjempään koloon laitettua vielä savupiipunkin! Pätkiksistä laitettiin jälleen halkopino pihaan ja toffeepalloista lumiukko.
Lumiukon hatun, nenän ja kädet säästin viime vuonna ja käytin ne uudelleen, sillä niiden värjääminen teki sokerimassasta todella löysää ja värjäämisen jälkeen muotoilu oli todella vaikeaa!
Savupiippu jäi vähän vinksalleen, mutta ei se mitään kunhan on pystyssä!
Liitulakuaidan sain liimailla itse; siihen ei neitien kärsivällisyys riittänyt.
Punaiset ikkunat sopivat hyvin muumitaloon mielestäni! Nyt talo koristaa lelukaapin päällistä ja sen sisällä on ajastettu led-pilarikynttilä!
Onko joku muu jo tehnyt tälle joululle ensimmäisen piparkakkutalon? Lapset ajattelivat, että syömme talon heti kun katto oli koristeltu, mutta toppuuttelin hieman, että annetaan muumien asua siellä edes hetki!:)
hieno talo!
VastaaPoista