oreo-juustokakku!

Nyt pukkaa reseptiä ihanaan oreo-juustokakkuun! Reseptin bongasin alunperin facebookissa pyörivästä Tasty -sivun videosta ja lähdin kokeilemaan sitä pari viikkoa sitten. Itse en piittaa kovin makeasta, mutta tämä kakku oli täydellistä omaan makuuni! Kakun voi varmasti tehdä myös esimerkiksi dominokekseistä, mutta halusin tehdä itse sen oikeaoppisesti oreoista, jotta maku on sama kuin alkuperäisessä reseptissä. Oreoita ei harmikseni ollut prismassa kuin pieniä, yhden "pötkön" pakkauksia, eli kolme pötkylää riitti kakun tekoon.

Näitä tarvitset:

24cm irtopohjavuoka

leivinpaperi pingotettuna pohjaan jotta kakun saa irti pohjasta

36kpl oreo-keksejä

75g voita

2 prk (yht 400g) maustamatonta tuorejuustoa (itse käytin valio eilaa)

2 prk (yht 500g) mascarponea (löytyy vihdoin myös laktoosittomana!)

2,5 dl maitoa

vaniljaa

4 liivatelehteä

1. Erottele oreo-keksien pohjat ja täytteet ja hienonna keksit pohjaa ja päällistä varten.

2. Tee pohja yhdistäen 200g keksimurua ja 75g voita ja painele se vuoan pohjalle tiiviisti. Laita pohja jääkaappiin juustokakkumassan valmistuksen ajaksi.

3. Lämmitä liedellä ensin miedommalla lämmöllä ja sitä vähitellen nostaen tuorejuusto, mascarpone, keksien täytteet ja ripaus vaniljaa. Kuumenna kunnes seos pulpahtaa, mutta varo pohjaanpalamista! Jotta keksien sisukset sulavat massaan, saatat joutua käyttämään vispilää apuna.

4. Lisää seokseen kuuma maito johon on liotettu liivatelehdet (seoksen saa tehtyä pikaisesti mikrossa!).

5. Massa tuntui omaan makuuni todella löysältä tässä vaiheessa, joten annoin seoksen jäähtyä hyvän aikaa kellarin viileillä portailla ja kun seos oli huoneenlämpöistä, kaadoin sen vuokaan.

6. Ripottele päälle keksimurua siivilöitynä, jotta muru jää kakun päälle kiinni.

7. Anna jähmettyä yön yli ja nauti!!

Kesäkurpitsaraviolit!

Tulipas kokeiltua hauskaa ruokaa tuossa pari viikkoa sitten, nimittäin askartelin kesäkurpitsaravioleja! Saimme kesäkurpitsaa miehen työkaverilta ja olin siitä kuumotellut tekeväni ravioleja antipastaa -blogin reseptistä innostuneena. Kun sitten eräänä kauniina päivänä lapset touhuilivat sovussa ja tyytyväisinä keskenään, päätin ryhtyä tuumasta toimeen!

Homma tyssäsi luonnollisesti ennen kuin oli ehtinyt alkaakaan siihen, ettei meillä ollut oikeita mausteita, jotta olisin voinut noudattaa reseptiä tarkalleen, joten päätin unohtaa koko reseptin ja vain noudattaa tekotapaa ja maustoin täytteen (broilerin jauheliha) kaikenlaisilla mausteilla joita kaapista sattui löytymään. Ohjeessa kesäkurpitsat höylättiin juustohöylällä siivuiksi, mutta itse käytin lopulta kuorimaveistä, sillä sillä sai ohuempia ja siten joustavampia siivuja aikaiseksi.

Siivulle sitten vain täytettä nokare, toinen suikale ristiin ja cocktailtikku vielä pitämään koko komeus kasassa!

Ladoin raviolit uunivuokiin, voitelin ne keltuaisella ja laitoin vielä suolaa ja pippuria päälle.

Kyllä niissä aika näprääminen oli, täytyy myöntää!

Valmiista tuotoksista en tietenkään ehtinyt napata kuvaa, sillä söimme sitten lopulta kiireessä ennen esikoisen jumppaharkkoja ja lapsethan eivät luonnollisestikaan syöneet ravioleja lainkaan. Me miehen kanssa sitten söimme raviolit sweet chili -kastikkeeseen dipaten! Ravioleihin olisi sopinut jokin kastike kyytipojaksi tosiaan, mutta kyllä ne ilmankin maistuivat! Jos siis kesäkurpitsaa on yllin kyllin, niin suosittelen kokeilemaan raviolien tekoa!

Kesäkurpitsasta olemme aikanaan kokkailleet paljonkin miehen kanssa, sillä vuonna 2006 kun aloimme seurustelemaan, anopilla ja appiukolla tuli ihan käsittämätön kesäkurpitsasato! Muistan kun Erno toi minulle tuliaisiksi kesäkurpitsaa ja terveiset äidiltään ja kesäkurpitsa mahtui juuri ja juuri pituudeltaan auton takakonttiin! Yksi kurpitsa painoikin varmaan useita kiloja! Silloin sain Ernolta myös nipun kesäkurpitsareseptejä jollain imelällä tekstillä ja sydämillä varusteltuna; miten söpöä?? Muista erityisen hyvin Ernon erikoisen kesäkurpitsakeiton!<3

Onko jollain joitain suosikki kesäkurpitsareseptejä? Laittakaa ihmeessä jakoon!!

resepti: Paavolan parhaat kasvispihvit

No niin! Nyt on toinen erä maukkaita kasvispihvejä paistettu ja on aika paljastaa herkullinen resepti niihin! Kasvispihvejä olemme tehneet paljon ennenkin, mutta aina on hiukan jännittänyt, että miten pihvit pysyvät kasassa kun massa on niin vetistä. Nyt löysin sellaisen reseptin, jossa oli riittävästi sidosaineita (=kananmunaa ja jauhoja sekä juustoraastetta) ja hieman aineksia lisäämällä ja reseptiä suurentamalla muotoutui tämä herkkuresepti:

Tästä reseptistä tuli 23 pihviä, jotka ovat halkaisijaltaan 10 cm ja n. 1 cm paksuisia

2 kesäkurpitsaa
6 porkkanaa (keskikokoisia)
2 sipulia (keskikokoisia)
1 palsternakka (keskikokoinen)
1 sellerin pala (niitä kaupan valmiiksipakattuja)
n. 2dl juustoraastetta
mausteita (itse laitoin grillimaustetta, ruususuolaa ja valkosipulia ja kaikkia näitä suht reippaasti)
10 kananmunaa
(1dl jauhoja)

lisäksi laitoin tuoretta lipstikkaa reippaasti (saksilla leikkelin pieneksi niin irtoaa makua kunnolla!) ja sipulinvarsia niin pihveihin tuli taivaallinen maku ja lisää vihreää väriä!

Kaikki ainekset vain raasteeksi ja sipuli hienoksi (harkitsemme tosissamme kenwoodiin raastin-lisäosan hankintaa!), joukkoon mausteet ja munat. Jauhoja oli alkuperäisreseptissä, mutta tällä kertaa unohdin niitä laittaa, ja pihveistä tuli ihan yhtä maukkaita ilmankin ja ne pysyivät hyvin koossa. Munia tulee tosiaan PALJON, mutta ainakin pihveissä on sitten jotain proteiinia ja ne pysyvät satavarmasti koossa!

Meillä on kotona sellainenkin turhake kuin tupperwaren hampurilaisprässi, jonka olen saanut joskus tupperware-esittelijänä ollessani lähemmäs 10 vuotta sitten. Tuolla kaapissa se on lojunut kaikki nämä vuodet, kunnes jokin aika sitten päätin kokeilla sen käyttöä jauhelihapihvien valmistuksen apuna, ja se osoittautui loistovehkeeksi: sillä saa tehtyä ihanan tasakokoisia pihvejä hieman pienemmällä vaivalla! Etenkin kasvispihveistä tulee niin täydellisen mallisia kuin tehtaalta konsanaan!

Pihvitaikinasta valuu nestettä jonkin verran, mutta se ei haittaa mitään. Raastovaiheessa puristelin kyllä ylimääräistä nestettä pois, mutta kyllä sitä vaan kummasti riittää pellillekin asti.

Valunut neste hyytyy pellille, sillä siinä on vettä ja valkuaista, mutta se on helppo veitsellä leikata pois ennen pihvien irrottamista.

Paistoaikaa en osaa sen tarkemmin sanoa, sillä itse paistoin kahdella isolla pellillä ja kiertoilmalla. Pihvit ovat valmiit, kun ne ovat saaneet väriä pintaan ja tuntuvat kimmoisilta sormeen. Sopiva paistolämpötila on 200 astetta.

Tänään nautimme burgerit paikallisen herkkuleipomon, Kreivilän koulun leipomon seesaminsiemensämpylään tehtynä ja ai että ne olivat hyviä!! Jopa Erno sanoi, että nyt ollaan aika lailla täydellisen äärellä! Ei muuta kuin kokeilemaan ja kertokaa mielipiteenne! Olen vähän tällainen kokeileva kokki ja ihan tarkkoja määriä en koskaan katso kun jotain reseptiä kehittelen, mutta eiköhän reseptistä jotain osviittaa saa kuitenkin!