keinuheppa-diy: ennen ja jälkeen!

No nyt vihdoin sitä keinuhepan tuunausta! Onhan siitä jo hetkinen kun siitä viimeksi on puhuttukin! Viime postauksessa kirppikseltä löytynyt keinuheppa näytti vielä tältä:

Maalia oli hepan päällä melkoinen määrä ja sen poisraapiminen olikin ilmeisen kova projekti! Tarkoitushan oli laittaa hepo kuntoon jo esikoisen synttäreiksi elokuussa, mutta homma vaan jäi kaiken muun touhotuksen keskellä. Nyt kun rupesin asiasta juttelemaan ennen joulua, että olisi kiva saada tytöille keinuheppa jouluksi, niin jouluviikolla ne maalit viimein lähti ja päästiin tuunailupuuhiin!

Kyselin viime postauksessa vinkkejä mitä hepalle tekisi, kun edellinen maalaus ei ihan ollut omaan makuun. Maali ei ilmeisestikään ollut edes alkuperäinen, vaan maalia oli useampi paksu kerros.

Muistaakseni Pike kommentoi ja oli sitä mieltä, että hepalle ei saa tehdä mitään, mutta se ei ollut vaihtoehto! Siispä maalit pois ja inspiraatiota odottelemaan!

Heppa oli muuten ihan ehjä, mutta takakaviot olivat irti tukipuusta, joten ne kiinnitettiin paremmin lopuksi.

Mistä se idea hepan väritykseen sitten oikein lähti? Tytöt ovat käyneet ratsastamassa ihanalla Nella-vuoniksella nyt syksystä saakka ja jouluun saakka meidän vihreä Eero Aarnion Puppymme on ollut Nella, jolla on ratsastettu ahkerasti ja sitä on viety tarhaan ja talliin jne. Tottakai meidän piti sitten tehdä neideille ikioma Nella! Sitten alkoikin uuttera mietintä, että miten toteutetaan vuonohevosen pysty harja siten, että langat pysyvät pystyssä hyvin! Päädyin tekemään sellaisen ratkaisun, että ompelin litteään puuvillanauhaan (joka sattui olemaan täydellisen levyistä kaulan päälle!) kokonaiset kahdeksan riviä villalankaa; kolme valkoista, kaksi mustaa ja vielä kolme valkoista. Oli melkoinen homma! Sormet olivat kyllä melkoisen hellänä sen rupeaman jälkeen! Häntä ja otsatukka tehtiin ihan vain solmimalla nippuun lankoja ja kiinnittämällä ne kuumaliimalla. Jälkeenpäin voisin vinkkinä todeta, että nekin olisi kannattanut ommella pieneen nauhanpätkään, jotta ne pysyisivät paremmin!

Tältä heponen näytti sitten vallan nakuna! Toinen hepan jalaksista on ilmeisesti vaihdettu matkan varrella, sillä uusi jalas oli tehty liimapuulevystä ja vanha oli tietenkin umpipuuta.

Miten sitten tehdä täydellinen väri hepan kroppaan? En tiedä! Ensimmäisellä kierroksella sekoitettiin valkoista mustaan, ruskeaan ja tilkkaan punaista, mutta ilmeisesti punaista lipsahti hieman liikaa, sillä ponista tuli aivan pinkki! Apua!

Kuvaa välivaiheesta ei näköjään ole, ehkäpä juuri siksi kun väri ei mennyt ihan nappiin! Sen jälkeen sitten vaan kaikki mahdolliset ja mahdottomat maalipurkit esiin ja sekoittelemaan: lopullisessa sävyssä on kaikkea mahdollista väriä harmaasta ja valkoisesta metallinhohtopronssiin! Löysimme vintiltä jonkun Ernon vanhan pienoismallipakkauksen, jossa oli paljon pieniä purkkeja maaleja, ja sieltä sitten tyhjensimme kaikki vähänkään sopivat purkit maalin joukkoon. Sävystä ei tullut ihan toivomaamme, mutta lopun viimein ihan kelpo!

Jalakset maalasimme valkoisella tietenkin, että ne sopivat lattiaan paremmin ja että heppaan tulee jotain muutakin väriä.

Kun maali sitten oli kuivunut, oli aika kiinnittää harja, häntä ja otsatukka kiinni. Harja piti myös parturoida tasaiseksi, sillä ompelin siitä tarkoituksella vähän pitkän, jotta sitä oli helpompi työstää.

Hyvin se sitten pysyi pystyssä vaikka ensin vähän pelkäsinkin! Paljon vain kerroksia ja riittävän lyhyeksi kun leikkasi tuli hyvä!

Hepalla oli ihana, nahkainen satula jo valmiina, mutta kiinnitysmekanismi kaipasi uusimista. Jokin vyön tapainen olisi tarkoitus teettää satulaan jossain vaiheessa, mutta ennen joulua ei aika eikä budjetti antanut periksi.

Nellasta tuli oikein kelpo heppa tytöille, ja vaikka ensin hermoilinkin silmien maalaamisen kanssa ja hätyytin esikoisen kummitädin jo apuun, päädyin kuitenkin olemaan maalaamatta silmiä lainkaan! Ajattelin, että jos tytöt alkavat kaipaamaan silmiä, sieraimia tai jotain muuta niin lisätään sitä mukaa, mutta nyt tykkään simppelimmästä lookista! Suitset olisi kiva vielä tehdä ja niihin voisi kiinnittää ratsastusliikkeestä ostettavat pienet avaimenperäkuolaimet, sillä tytöt ovat niin innokkaita pukijoita, että olisi kiva, että he saisivat pukea suitset ja satulan kuin oikealle hepalle! Satulan kiinnitykseksi solmin vain narusta nyörit ja se on ollut ihan hyvä ratkaisu.

Mielipiteitä jatkojalostusta varten? Onko tulos parempi kuin alkuperäinen?