tunnelmia salista muutaman viikon takaa ja ulkokuva!

Meillä oli tässä taannoin eräs kuvausprojekti täällä kotona ja napsimme samalla itsekin vähän kuvia kun tavarat olivat paikoillaan ja koti siivottu ja viimeistelty. Kuvausproggiksesta lisäinfoa kunhan voimme siitä enemmän julkistaa! 

Missä meillä siis mennään remontin suhteen? Ilmanvaihto kylpyhuoneeseen ja saunaan uupuu vielä sekä luonnollisesti kylpyhuoneen ja saunan katto. Myös itse sauna on tekemättä. Kun kylpyhuoneen oven jättää kiinni niin muutoin voisimme ylpeänä todeta kodin olevan valmis! Julkisivutyö on EDELLEEN kesken myös, mutta maalausprojekti odottaalämpimämpiä kelejä ja urakan tekijää tekemään homman loppuun. Olen kyllä  todella tyytyväinen aikaansaannoksiimme: yhdeksän kuukauden aikana olemme tehneet ihan järjettömän työn taloa kunnostaessa, joista kaksi kuukautta olemme olleet ilman juoksevaa vettä ja muitakin mukavuuksia, samalla olemme hoitaneet lapset ja koirat ja olemme kuitenkin pystyneet tarjoamaan joka päivä kotitekoisen ruuan ja puhtaat vaatteet. Iso kiitos ystävillemme avusta jota olemme taipaleen aikana saaneet: emme olisi ikinä tässä tilanteessa ilman teitä!<3

Nyt on kuitenkin aika levähtää, ja minulla onkin nyt jonkin verran kuvia jemmassa tulevia postauksia varten, joten blogi ei tule hiljenemään! Nyt nautimme ajasta perheenä, toistemme kainaloista takkatulen loimussa ja pihahommat alkavat kunhan ilmat tästä vielä lämpenevät!

Joku kommentoija kaipaili ulkokuvia: tällaisen otoksen löysin arkistojen kätköistä parin kuukauden takaa. Kuvassa näkyy hyvin tuo rujo julkisivu, joka on edelleen työn alla... Kuvan oikealla puolella on myyjän rakentama autokatos sekä punainen piharakennus, jossa on ollut ennen vanhaan huussit ja hirsirunkoinen sauna. Meillä on piharakennuksessa säilytystilaa sovitun verran ja lopun rakennuksen säilytystilat jaetaan pihan muiden asukkaiden kesken. Kuva on otettu suuremman puukoulun edustalta ja vasemmalla puolella on sitten vielä kivinen koulurakennus. Meidän pihamme käsittää suuren nurmikentän talon oikealta puolelta sekä reippaasti tilaa takaa. Täytyykin napsia kuvia pihalta kun kelit anatavat myöden!

Kuvauksiin sitten: tämä mami laittoi pöydän koreaksi ja ei kun kuvia räpsimään! Vanhempi neiti sai toimia mannekiinina herkkujen äärellä ja siihen ei tarvinnut neitiä paljoa houkutella!

Pöydässä tarjoiltiin porkkanakakkua ja cocktailpaloja!

Kuvausilma oli mitä täydellisin: ihana lämmin auringonpaiste!

Runosmäen koulun huutokaupan löydöt löysivät paikkansa salin lelukaapin päältä!

Pikku neitikin pääsi esittelemään taitojaan ja hän sai tottakai esiintyä myös osassa kuvia! Nyt mamin vauva onkin jo oppinut kävelemään omatoimisesti ja horjuva meno on melkoista! Kuvan taustalla näkyvät kukat pienissä maljakoissa ja pitsiliina eivät todellakaan saaneet olla paikoillaan kuin juuri sen hetken kun kuvia napsittiin -siitä neiti piti kyllä huolen! Kuvassa olevat pienet maljakot ovat ex tempore -löytö kodin ykkösestä: mielettömän kivat, modernit purkit mattavalkoista keramiikkaa ja niitä voi sitten myös pitää tuikkukuppeina syksyllä ja talvella!

Onko jotain postaustoiveita? Koitan toteutella niitä jaksamisen ja aikataulujen mukaan! Mukavaa pääsiäisviikon jatkoa!

sohvapöydän edelleenjalostusta!

Nyt on isoisoäidin vanhalle pöydälle taas tapahtunut kummia: rakas pököpäämme prinsessa 2,5 vee nappasi sitten pöydän kannesta repsottavan viilun irti 25 cm:n matkalta, ja pöytä oli melko härskin näköinen, joten jotain oli tehtävä. Aina kun joku tuli käymään, asettelimme vaan viilunpätkän paikoilleen kuitenkaan liimaamatta sitä ja niinhän sen kanssa sitten kävi, että kun silmä vältti niin neiti leikkikin, että viilu oli hänen suksensa ja se oli sitten sillä selvä peli... Note to self: jos joku asia vaatii liimaamista, tee se heti, koska myöhemmin se ei luultavasti enää onnistu!

Pari viikkoa sitten sain sitten yhtäkkiä ahaa-elämyksen jutellessani Grey White Heart -blogin Jennan kanssa ja keksin, että mehän voisimme maalata pöydästä pelkän kannen valkoiseksi! Vanha pöytä pysyisi jotenkin vielä vanhan ajan hengessä, mutta mitään uudelleenviilutusta ei tarvitsisi ryhtyä teettämään. ...Ja ei kun tuumasta toimeen: ensin viilusta jäänyt kolo tasoitettiin pariin otteeseen ja kantta hiottiin hieman, jotta maali tarttuu kunnolla kiinni. Lakan epätasaisuuksia ei ollut tarkoituskaan saada hiottua tasaiseksi, vaan ikä saa pöydässä näkyä. Sitten vain pensseli kouraan ja maalaamaan! Kuvat jälleen kerran kamalan hämäriä kun näitä hommia tehdään aina lasten nukkumaanmenon jälkeen jostain kumman syystä...

Ensimmäisen maalikerroksen jälkeen tulos oli todella läpikuultava, joten maalasimme suosiolla useamman kerroksen. Tässä kuvassa kuvan etuosassa yksi kerros maalia ja maalaan toista kerrosta.

Vielä toisenkin kerroksen jälkeen maalista kuulsi läpi vanha lakka kellertävinä jälkinä, joten ei muuta kuin kolmatta kerrosta kehiin! Kolmannen kerroksen jälkeen alkoi tulos jo miellyttämään silmää!

Maalina käytimme edellisistä tuunauksistani jäänyttä kiiltävää valkoista kalustemaalia ja se tuokin mielestäni hauskan kontrastin muuten vanhaan pöytään. Hiukan kannesta kuultaa vieläkin lakkaa läpi epätasaisissa kohdissa, mutta minä en mitään niin täydellisyyttä vaadikaan tässä tapauksessa kun kyseessä on kuitenkin pöytävanhus eikä uusi tuote.

Tässä vielä lopuksi fiiliskuvaa parin viikon takaa ihanalta lauantaipäivältä jolloin aurinko paistoi kauniisti ja koti oli kauneimmillaan! Sohvapöytä sai päälleen uudet annon pikkumaljakot neilikoiden kera ja laventelin suloisessa pitsiruukussa! Löysin tuossa taannoin myös isoäitini nypläämiä pitsiliinoja ja olen nyt lisännyt niitä pöydille: huikeaa taitoa tuollainen on kyllä vaatinut ja nyt liinoja osaa aivan eri tavalla arvostaa kuin silloin joskus teininä kun olen liinat saanut.

Ah, aurinko tule takaisin!!

1-vuotissynttäreiden tunnelmia!

Viime viikonloppuna juhlimme nuoremman prinsessan 1-vuotissyntymäpäivää oikein olan takaa: perjantaina juhlimme perheen kesken, tosin pikku neiti päätti sitten nostattaa itselleen illaksi kuumeen, joten juhlinta meni vähän äkäisissä merkeissä. Lauantaina vieraita sitten piisasi melkein parinkymmenen hengen verran ja neiti oli edelleen hieman kiukkuinen... Vanhemmalle prinsessalle tuli pikkuserkkuja kaveriksi useampi ja heillä riitti menoa ja meininkiä vaikka muille jakaa! Ajattelin jakaa tänne hieman synttäritunnelmia tarjoiluiden ja koristelun muodossa, joten täältä piisaa!

Pikkuneiti esiintyi tylleissään jo torstaina kun olimme Studio Huoneella 1-vuotiskuvauksessa: voin vilauttaa tänne hieman synttärikuvienkin satoa kunhan saan kuvat käsiini! Neiti oli jo torstaina känkkäränkkätuulella, mutta toivon, että sieltä joitain hyviä otoksia olisi tulossa! Kuvaajasta ei ainakaan pitäisi olla kiinni, että toivokaamme, että mamin hauskuutustaidot tuottivat jonkinlaisen tuloksen!

Ikkunoihin askartelimme yhdessä Ernon kanssa viirinauhoja erilaisista skräppipapereista ja viirinauhojen päihin puhalsin vielä ilmapallot juhlatunnelmaa luomaan! Myös kristallikruunutriosta roikkui viirinauha: se oli mukana kuvauksissakin torstaina!

Hehe, tässä näkyy ne täydelliset juhlapullot: stockan mehupulloja on tyhjennetty oikein urakalla viime kesänä jotta saatiin hyvä kokoelta pulloja juhlatarkoitukseen! Ihanat vaaleanpunaiset piparkakkureunaiset pilkkunauhat tilasin etsystä kesällä ja niitä oli tarkoitus käyttää pullojen kauloilla jo esikoisen synttäreillä, mutta sitten päätimmekin olla pitämättä koko juhlia vallinneen kaaoksen vuoksi, joten nyt ne pääsivät vasta kunnolla tositoimiin! Ihanat paperipillit tilasin myös etsystä ja olikin hauska sattumus kun pillien myyjä (joka asuu Yhdysvalloissa) kertoi olevansa naimisissa suomalaisen miehen kanssa joka on asunut missäpä muuallakaan kuin Turussa!

Näpertelin maustekakusta cakepopseja, jotka laitoin tarjolle ikean kukkaruukkuun jossa oli risottoriisiä! En ollut tiennytkään, että cakepops-tikkuja on kestoversioinakin, joten oli iloinen yllätys kun löysin niitä konfetista!

Askartelin neidille myös synttärihatun juhlien kunniaksi ja valokuvia varten, mutta se ei todellakaan pysynyt neidin päässä, joten se toimitti vaan juhlakoristeen virkaa... Numerolappu on irroitettava, joten hattua voi sitten käyttää myöhemmin vaikka vanhemmalla neidillä!

Pallomeri kaivettiin taas juhlien kunniaksi esiin kaapista: se on takuuvarma hittituote kun juhliin on tulossa lapsia! Sijoitus on kyllä kannattanut: se on saanut juhlia jo monet juhlat ja vain puhallettava uima-allas kaipaa uusimista kun se viime juhlissa tyhjentyi yläosasta, mutta pallot ovat ihan moitteettomia ja miksikä ne tuosta menisivätkään! Jos joku tarvitsee pallomerta lainaan omiin juhliin, laittakaapa viestiä!

Leivoin juhliin myös omin pikku kätösin karjalanpiirakoita: jouluna teimme myös karjalanpiirakoita ystäväni kanssa, mutta nyt kun tein toista kertaa lyhyemmän ajan sisällä, oli selvää kehitystä tapahtunut! Nyt sain taikinasta kaulittua edelliskertaa ohuemman levyn ja laitoin enemmän riisipuuroa jolloinka piirakoista ei tullut niin kuivia! Kyllä ne hyvin vieraillekin näyttivät kelpaavan kun ainoatakaan ei jäänyt: sain kaksi viimeistä pelastettua naapureille ennen kuin kukaan ehti huomata!

Siellä se rouvakin haalarissaan räpsii kuvia instagramiin!

Pikkuneitejä touhuissaan! Nyt ollaan jo hyvin alettu levittämään syntymäpäiväduploja pisin lattioita... Jätskiduplot olivat kyllä ihan hittituote: sankari itse arvosti niitä syömällä niitä, mutta kaksivuotias tykkäsi jo kovin ja teki niistä hienoja jätskiannoksia ja tarjoili niitä vieraille!

Synttärikakuksi tein tällä kertaa tuollaisen kuppikakkukakun: mutakakkumuffinsseja ja kuorrutteena ihan vaniljakreemijauheella tiukennettua kermavaahtoa värjättynä! Helppo tehdä (vaikkakin pursotusta kävin opiskelemassa naapurin kondiittorin luona: tulos ei ihan vielä täydellisyyttä hivo) ja kätevää kun vieraille on annospalat jo valmiina! Koristeet tein jo hyvissä ajoin ennakkoon niin niistä ei tarvinnut stressata enää synttäriviikolla. Onko joku muu tehnyt kuppikakkukakkuja? Sain idean pinterestiä selatessani, ja teinkin samantapaisen kuin siellä oleva pöllökakku, mutta vaihdoin kuppikakkukuorrutuksen kermavaahtoon, sillä se on hiukan kevyempää ja mutakakkumuffinssit ovat niin tuhteja, että kermavaahto sopii niihin paremmin. Mutakakkumuffinssien reseptin löysin kerran ylen sivuilta kun etsin yksinkertaista kuppikakkureseptiä jota voisimme vanhemman neidin kanssa tehdä yhdessä, ja se on ihan paras: helppo kuin mikä ja kiva tehdä yhdessä lapsen kanssa kun aineet pitää vain sekoittaa keskenään!

(ohje: http://yle.fi/aihe/artikkeli/2012/07/02/stromson-suklaakuppikakut )

Suklaakuppikakut (n. 12 kpl)

120 g tummaa suklaata (70 %) tai minttusuklaata
120 g voita
250 g sokeria
3 isoa munaa
100 g jauhoja

Aseta paperivuoat pellille. Laita uuni lämpenemään180 asteeseen.

Sulata voi ja suklaa yhtä aikaa kattilassa liedellä miedolla lämmöllä. Sekoita välillä. Anna seoksen jäähtyä hetki.

Sekoita sokeri joukkoon sokeri. Riko kananmunat joukkoon yksi kerrallaan. Sekoita hyvin aina kananmunan lisäämisen jälkeen. Sekoita joukkoon jauhot.

Jaa taikina muotteihin. Taikina on löysää, joten se on helpointa pursottaa muotteihin.

Paista uunin keskitasolla noin 20 minuuttia. Anna jäähtyä. Kuorruta ja koristele jäähtyneet kuppikakut esimerkiksi suklaakuorrutteella.

Vinkki: Jos sinulla ei ole muffinssivuokaa, laita pari paperivuokaa päällekkäin - näin kuppikakku säilyttää paremmin muotonsa.

Edellä nähtyjen tarjoiltavien lisäksi tarjolla oli popcornia, prinsessakeksejä, minivaahtokarkkeja sekä lihavoileipäkakkua! Voileipäkakku on oma heikkouteni, ja kalakakku etenkin. Neidin kummitäti on allerginen kalalle, joten en viitsinyt pelkkää kalakakkua tehdä ja aika ja jaksaminen ei olisi riittänyt molempien tekemiseen, joten tein pelkkää lihaversiota: kakkuja tehtiin kaksi jättikokoista tuplaleveää kakkua ja rääpittävää ei kamalasti jäänyt, eli ilmeisen maukasta oli! Resepti siihen on tekeytynyt aivan omassa päässäni: ehkäpä joskus vielä paljastan reseptin teillekin...

jouluaaton tunnelmia Paavolassa

Heippa! Pientä radiohiljaisuutta ollut tässä ilmoilla, sillä joulu- ja välipäivien kiireet ovat vieneet mennessään. Joulun vietimme kotosalla minun perheeni ja isovanhempieni kanssa ja heti sunnuntaina suuntasin ystäväni ja tyttöjen kanssa evakkoretkelle Ahvenanmaalle pois lattian maalauksen alta. Siellä vierähtikin kaksi yötä ja sieltä palattuamme ei olo ole ollut ihan hehkeimmästä päästä kaksi yötä tuon kaksivuotiaan vieressä nukkuneena, joten vapaa-aika on mennyt siivoillessa, lepäillessä ja uuttavuotta järjestäessä. Nyt sekin on onneksi takanapäin ja huonosti nukuttujen öiden jälkeen koittaa ihana arki! Ei mitään uutta ja jännittävää toivottavasti tuon uhmailijankaan elämään tulossa lähiaikoina niin yöt sujuu paremmin kaikilla!

Jouluaattona napsin kuitenkin jokusen kuvan ympäri taloa (lukuunottamatta keittiötä joka oli jouluruokien vuoksi kaaoksen vallassa) kun kaikki tavarat olivat ihanasti ojennuksessa ja ilmassa leijaili odotusta ja jännitystä. On se vaan niin ihanaa kun tavarat on järjestyksessä ja koti on siisti ja saa vieraita kylään!

Tässä kuitenkin vielä arkistojen kätköistä ainut tallentunut kuva vielä meidän itsenäisyyspäivän juhlavastaanotolta kun portaille levitettiin punainen matto (jyskistä ostettu halpa räsymatto joka värjättiin punaiseksi) ja ulkotulet paloivat ja herrasväki söi hienosti ja hyvin!

Tässä sitten vähän näkymiä jouluaaton tunnelmista: ihana lumi ja valo!! Eteisessä siirsin nuo perunalaatikot toiselle puolen ovea, jotta patteriseinä jäi näkyviin: eteisestä tuli jotenkin valoisampi kun puunväriä on vain toisella puolella ovea. Patteri ei todellakaan ole mikään kaunistus, mutta ei se mikään ihan kauhistuskaan ole, onneksi! Ihan ei ole vielä mitään viimeistelyä nähnyt tuo sahattu yläreuna...

Nyt on toinenkin ovi käytössä! Maalia se saa varmaankin vielä pintaan, mutta keväällä sitten paremminkin kun on kuivaa maalata: sen verran ovi puhaltaa sisään ettei näillä kosteuksilla kannata ruveta maalailemaan... Tuo putki varmaankin tässä ihan vaan maalataan, sillä en halunnut sille mitään koteloa: se on mukavan raffi tuollaisenaan ja vaikka alumiinin värisenä!

Makuuhuoneessa on tapahtunut muutoksia jo tämän kuvan ottamisenkin jälkeen, sillä lattia on saanut uuden värin ja seinälle on ripustettu taulu! Siitä varmasti lisää seuraavaksi!

Virkkasin noita juhannusruusu-mattoja kaksi, joten toinen jäi kylpyhuoneeseen ja toisen toin makuuhuoneeseen siten, että koirien kynnet ei rapisisi niin paljoa lattiaa vasten kun ottavat vauhtia hypätäkseen sänkynn kun vanhempi neiti tuppaa heräämään siihen aamuisin.

Salin taide on siirtynyt makuuhuoneeseen ja iMac siirtyi saliin. Koneelle ei tullut kovin paljoa käyttöä makuuhuoneessa, joten siirsimme sen saliin suosiolla.

Tuo ruskea nojatuoli joutaisi mökille, sillä sillä ei ole mitään tekoa makuuhuoneessa. Katsotaan miten sen käy... Nurkassa näkyy huoneen kaunistukset, eli imurit! Sitten kun joskus liukuovikaappi tulee makuuhuoneeseen saa imurinkin piiloon toivottavasti johonkin!

Tälle seinälle on tulossa liukuovet jossain vaiheessa. Osa kenkähyllyistä siirtyi makuuhuoneen puolelle pois eteisestä kun eteinen tuntui niin tunkkaiselta. Muutoin tuolla seinällä on vain kaikenlaista tavaraa epämääräisessä järjestyksessä: tavaroita pitänee pyöritellä vähän taas ympäriinsä nyt kun näitä kuvia katselee...

Ihanaa kun lastenhuoneetkin oikein tulvivat valoa kun on (oli!) lunta! Täällä nuoremman neidin huoneessa oli tuo makuuhuoneessa majaileva kapioarkku kun se ei muualle mahtunut, mutta nyt sen ollessa salissa sai pikkuhuonetta hieman väljemmäksi... Myös tämän huoneen lattia maalattiin, sillä lattia oli huonossa kunnossa ja paikattu.

Tämän huoneen lattian säästimme toistaiseksi: lattian voisi kyllä käsitellä vaikka osmon top oililla niin sen saisi pestyäkin kunnolla: nyt lattia on karhea, joten peseminen ei oikein onnistu...

Jouluna sai taas huomata puutteen keittiövarustelussa: kauniita tarjoiluastioita on aivan liian vähän! Asiaa ei tule arkena niin huomattua, mutta aina kun tulee vieraita, huomaa etsivänsä sitä sopivaa tarjoiluastiaa jota ei kuitenkaan ole, ja lopun viimein ruoka on esillä jossain "väärän värisessä" tupperwaren purkissa...

Joulukuusi haettiin 20. päivä Heikkilän luomutilalta hevoskyydillä. Hevoskyydin lisäksi paikalla oli tonttuja ja ladon viereen oli heinäpaaleista koottu istuinpaikkoja nuotion ympärille jossa saimme paistaa makkaraa ja juoda kuumaa glögiä: mieletön kokemus! Vanhemman neidin kanssa olemmekin käyneet jo ratsastamassa ja ratsastuksen ollessa joulukuun tauolla päätimme satsata kuusenhakureissuun niin, että saatiin vähän heppailua mukaan touhuun ja neiti oli aivan haltioissaan heppakyydistä! Oli se kyllä meidän aikuistenkin mielestä hienoa painella vanhojen puisten hevoskärryjen kanssa kuusimetsälle!

Meillä on ilmeisesti ollut melko kilttejä lapsia, sillä päiväunien aikaan tontut olivat tuoneet kuusen alle valtavan kasan lahjoja! Pukki (lue: pukitar!) toi vielä oman säkkinsä mukanaan, joten tekemistä riitti kyllä pakettien avaamisen tiimoilta! Vanhempi neitikin hieman ihmetteli, että miksi hän on saanut niin paljon paketteja kun ei ole ollut omien sanojensa mukaan kiltti!

Ennen joulua virittelimme syntymäpäivien ja juhlien riemun, eli pallomeren saliin jotta joulunalusaika meni vähän joutuisammin, ja menihän se! Molemmat tytöt nauttivat pallomerestä täysillä, ja oli ihanaa katsella molempien neitien riemunkiljahduksia kun he kaatuivat pallojen sekaan! Ei mikään kaunistus tuo pallomeri, mutta niiden riemunkiljahduksien ja naurun arvoinen!

Tämän näköinen oli meidän koti jouluaattona!

tunnelmia salista!

Taas pienen paussin jälkeen kokonaiskuvaa salista ja sen tunnelmasta nyt talven kynnyksellä... Kristallikruunut löytyvät nyt oikeilta paikoiltaan, viritimme valosarjan ikkunoihin ja lelukorit on kadotettu vanhan kaapin sisään... kuvat napsittiin edellisviikonlopun dinnerin yhteydessä kun kaikki tavarat olivat kerrankin paikoillaan ennen kuin vieraat tulivat!

Heh, tuo kello on vain unohtunut tuonne ikkunan väliin kun sen jossain vaiheessa sinne laitoimme... No, ei se siellä edelleenkään ketään haittaa joten olkoon siellä! Vain yksi pieni koiranen puuttuu kuvasta, muuten on kaikki pikkuiset kuvassa. Nuorempi neiti kovasti tekee seisomisharjoituksia tukia vasten ja kävelykin jo tukia pitkin sujuu, mutta irti ei uskalla päästää... Esikoisella oli tässä iässä jo ensi askeleetkin otettu ilman tukea, mutta nuorempi on hieman varovaisempi luonne.

Tuo valosarja on siis sellainen "hehkulamppu" -sarja, mutta sumeilla lampuilla, joten näyttää tuollaiselta jouluvalomaiselta! Ajattelin sen itse hieman eri tavalla tuohon, mutta mies laittoi sen noin ja siihen se sitten jäi: hyvä se on noinkin!

 Kuvissa on kyllä mukava tunnelma kun alkoi ilta hämärtyä ja voitte tähän sitten kuvitella hyvät tuoksut uunista ja liedeltä kun herkkuillallinen valmistui...

Kun laitettiin loisteputket päälle, tuli hieman enemmän valoa kuviin...

Tuolla näkyy tuo vanha kaappi joka siirrettiin makuuhuoneesta saliin, jotta saatiin lelukorit sinne sisään: on todella raivostuttavaa kun tuntui, että lelut olivat koko ajan lattialla vaikka ne olisivatkin olleet koreissa kun olivat silmissä kuitenkin kaikkine väreineen!

Olen miettinyt salin joulukoristeluja... Laittaisiko sitä tuonne ikkunoille roikkumaan lasisia joulupalloja vaiko laittaisi (teko-?)havuköynnöstä noihin verholistoihin? On vaikeaa edes miettiä mitään joulumeininkiä näin suureen tilaan kun edellisessä asunnossa pari tonttua riitti kun tilaa ei ollut millekään suuremmille virityksille...

On muuten hiukan jännän värinen tuo jyskin kaikenkirjava pikkumatto tuossa puukorin alla kaiken muun sisustuksen seassa... Pitänee kaivella mökin jemmoja josko sieltä löytyisi joku sopivamman värinen matto!

Näissä kuvissa ei tuo maskros ollut vielä asennettu, mutta nyt sekin on toimintakunnossa!

Nyt on myös vihdoin ne keittiön peitelistakasat pois tuolta salin lattialta, wohoo!

...ja sisustuselementtinä retro potta ja kasa johtoja... kröhöm. Ja yks virnuileva kaksivuotias!

Edelleen tuntuu ihan epätodelliselta, että me tosiaan asutaan omassa talossa jossa on sen verran tilaa, että joutuu jopa ottamaan jokusen askeleen, että pääsee huoneen toisesta päästä toiseen! Edellinen asunto oli niin pieni, että hyvä jos tuvan pöydän ympäri mahtui kulkemaan ja portaita oli sekä ylä-, että alakertaan, joten siihen verrattuna tämä on ihan yletöntä luksusta! Olen niin sanoinkuvaamattoman onnellinen tästä meidän talostamme, että meinaan pakahtua joka kerta kun istuskelen sohvan nurkassa ja vain olen ja nautin tunnelmasta! Kyllä se on huomattu nyt jo kaksi kertaa, että kun se sopiva asunto osuu kohdalle niin sen kyllä vain tietää! Hommaa tässä on ollut ja tulee vielä olemaan loputtomasti, mutta olen niin ylpeä siitä mitä olemme saaneet aikaan niin pienessä ajassa!

kokonaiskuvaa salista ja se uusi järjestys!

No, pitihän sitä salia ruveta sitten samantein edellisten kuvien jälkeen mielessään järjestämään uuteen uskoon ja lauantaina sitten ryhdyin tuumasta toimeen miehen ollessa parturissa: onneksi sohvan jaloissa on huopatassut joten se liukuu lattialla mukavasti! Sohvan käänsin ikkunoiden alle ja siten sain oudon sävyisiä pattereita piiloon. Sohva oli ensin rajaamassa salia kahtia, muttatykästyin tähän järjestykseen kyllä välittömästi! Hain vintiltä toisen annon pandora -maton ja laitoin sen toisen maton "jatkeeksi", mutta harmikseni matot ovat hieman eri sävyisiä ja jopa hieman eri kokoisiakin! Perfektionistiä ärsyttää...  Tämä uusi järjestys toimii mielestäni erittäin hyvin: lapsilla on enemmän leikkimistilaa, kun tulee vieraita (sitten kun pidämme tupaantuliaiset!) osa voi istua ruokapöydän äärellä ja osa rennosti sohvilla ja sekä sohvalta, että ruokapöydästä näkee pönttöuunin mukavasti! Onneksi sähköjä ei vielä ole vedetty valaisimille, sillä tuo maskros olisi ollut nyt väärässä paikassa! Heh, ja siis tuo kristallikruunu ei edelleenkään ole jäämässä leijumaan tuohon tyhjän päälle... Tuo kultakehyksinen peili on myös vähän jäänyt tuohon lattialle tönöttämään lastenvaatekutsujen jälkimainingeissa, ja pohdinkin, että pitäisikö se laittaa tuohon tiiliseinälle ruokapöytää vastapäätä? Mielipiteitä? Tuossa lattialla se on muuten kiva, mutta kun ei siitä voi edes peilailla kun se on kuitenkin sen verran matala...

Pitemmittä puheitta kuviin ja selityksiin niiden ohessa:

Puolapuut!<3 Sieltä ylhäältä mies sai napattua hyviä kuvia kokonaisuudesta! ...Ja tästä hahmottuu hyvin se, että tilaa tosiaan piisaa!

Tässä kokeilua salamalla... Ruokapöydän äärestä on tuoleja lainattu molempien tietokonepöytien äärelle, siksi niitä on noin vähän!

"Ihanasti" erotto tuo ikean toimistotuolin alunen tässä kuvassa joka on siis meidän sormiruokailijaneidin sotkujen varalta lattiassa: vähemmän koloja joita hinkata puhtaaksi ruuasta! Myös stokken table top ja kosteuspyyhelaatikko ovat aina asemissa!

Rumat (ehkä sen vuoksi jopa ihan coolit?), mutta käytännölliset loisteputkivalaisimet!

Tuo fatboyn valaisin on tuolla nyt van läntättynä, mutta mietin jos sen laittaisi tuonne puolapuiden toiselle puolelle nurkkaan tai sitten tuonne ikkunoiden alle johonkin kohtaan...?

Kuvassa vilahtaa meidän nuorempi kusluikku, jolla merkkailuvyö päällä. Koirat rakkaat kävivät puolentoista viikon aikana marinoimassa valkoisen ektorpin kolmesti niin nyt on pieni kurinpalautus päällänsä...

Minä RAKASTAN tuota syksyistä maisemaa joka näkyy ikkunoista!!!

Tämän uudelleenjärjestelyni jälkeen sain tuon ihanan keinutuolinkin mahtumaan saliin! Löysin sen tori.fi:stä silloin heti kaupanteon jälkeen ja se on siitä saakka odottanut omaa paikkaansa, ja nyt sllä on täydellinen paikka melkein pönttöuunia vastapäätä! Pinnakeinutuoli olisi ollut mahtava, mutta toisaalta perinteinen on aina perinteinen...

Näyttääkö sali kokonaisuudessaan sellaiselta jollaiseksi olette sen kuvitelleet? Tuliko yllätyksiä?