sohvapöydän edelleenjalostusta!

Nyt on isoisoäidin vanhalle pöydälle taas tapahtunut kummia: rakas pököpäämme prinsessa 2,5 vee nappasi sitten pöydän kannesta repsottavan viilun irti 25 cm:n matkalta, ja pöytä oli melko härskin näköinen, joten jotain oli tehtävä. Aina kun joku tuli käymään, asettelimme vaan viilunpätkän paikoilleen kuitenkaan liimaamatta sitä ja niinhän sen kanssa sitten kävi, että kun silmä vältti niin neiti leikkikin, että viilu oli hänen suksensa ja se oli sitten sillä selvä peli... Note to self: jos joku asia vaatii liimaamista, tee se heti, koska myöhemmin se ei luultavasti enää onnistu!

Pari viikkoa sitten sain sitten yhtäkkiä ahaa-elämyksen jutellessani Grey White Heart -blogin Jennan kanssa ja keksin, että mehän voisimme maalata pöydästä pelkän kannen valkoiseksi! Vanha pöytä pysyisi jotenkin vielä vanhan ajan hengessä, mutta mitään uudelleenviilutusta ei tarvitsisi ryhtyä teettämään. ...Ja ei kun tuumasta toimeen: ensin viilusta jäänyt kolo tasoitettiin pariin otteeseen ja kantta hiottiin hieman, jotta maali tarttuu kunnolla kiinni. Lakan epätasaisuuksia ei ollut tarkoituskaan saada hiottua tasaiseksi, vaan ikä saa pöydässä näkyä. Sitten vain pensseli kouraan ja maalaamaan! Kuvat jälleen kerran kamalan hämäriä kun näitä hommia tehdään aina lasten nukkumaanmenon jälkeen jostain kumman syystä...

Ensimmäisen maalikerroksen jälkeen tulos oli todella läpikuultava, joten maalasimme suosiolla useamman kerroksen. Tässä kuvassa kuvan etuosassa yksi kerros maalia ja maalaan toista kerrosta.

Vielä toisenkin kerroksen jälkeen maalista kuulsi läpi vanha lakka kellertävinä jälkinä, joten ei muuta kuin kolmatta kerrosta kehiin! Kolmannen kerroksen jälkeen alkoi tulos jo miellyttämään silmää!

Maalina käytimme edellisistä tuunauksistani jäänyttä kiiltävää valkoista kalustemaalia ja se tuokin mielestäni hauskan kontrastin muuten vanhaan pöytään. Hiukan kannesta kuultaa vieläkin lakkaa läpi epätasaisissa kohdissa, mutta minä en mitään niin täydellisyyttä vaadikaan tässä tapauksessa kun kyseessä on kuitenkin pöytävanhus eikä uusi tuote.

Tässä vielä lopuksi fiiliskuvaa parin viikon takaa ihanalta lauantaipäivältä jolloin aurinko paistoi kauniisti ja koti oli kauneimmillaan! Sohvapöytä sai päälleen uudet annon pikkumaljakot neilikoiden kera ja laventelin suloisessa pitsiruukussa! Löysin tuossa taannoin myös isoäitini nypläämiä pitsiliinoja ja olen nyt lisännyt niitä pöydille: huikeaa taitoa tuollainen on kyllä vaatinut ja nyt liinoja osaa aivan eri tavalla arvostaa kuin silloin joskus teininä kun olen liinat saanut.

Ah, aurinko tule takaisin!!