Telkkarin uusi paikka!

Reilut kaksi ja puoli vuotta se vei  tajuta, että televisio voi olla muuallakin salissa kuin seinällä olevan Suomen kartan edessä! Pienemmän telkkarin aikaan sijainti ei sinällään haitannut, mutta kun saimme siskoni ja hänen puolisonsa vanhan telkkarin, rupesi sen sijainti nopeasti häiritsemään. Kartta roikkuu jo niin ylhäällä kuin se voi roikkua, joten televisio tuli parikymmentä senttiä kartan päälle ja sekös etelän asukkia harmitti!

Kun sitten tässä menneen kuukauden aikana olen siirrellyt huonekaluja muutenkin edes takaisin, päätin siirtää myös televisiotason tiiliseinän ja hirsiseinän keskivaiheille. Nyt television näkee tarvittaessa hyvin sekä ruokapöydästä että sohvalta jos vaikka itsenäisyyspäivän viettoa ajattelee. Televisiota meillä katsotaan kyllä melko vähän? Viikonloppuaamuisin lapset saattavat katsoa aamuohjelmia ja satunnaisesti arkena, mutta yleensä arkiaamut on niin täynnä tohinaa ettei mitään ehdi edes katsoa. Pikku kakkosta lapset katsovat iltaisin ehkä kerran kuukauteen...? Me Ernon kanssa katsomme kyllä yleensä jonkun jakson Gilmoren tyttöjä iltaisin tai Voice of Finlandia.

Television antennijohto on valitettavan lyhyt tarkoitukseensa tällä hetkellä kun roikkuu tuolla poikki seinän, mutta muuten kokonaisuudesta tuli todella kiva ja freesi! On tuo valkoinen senkkikin taas paikallaan niin saa tuo nuorimmainen seisoskella ja kävellä kun siihen ylettyy.

Mietin silloin kun kaivoimme tiiliseinän ja hirsiseinän esiin, että kyllästyykö niihin jossain vaiheessa kun ovat kuitenkin niin dominoivia kaiken valkoisen keskellä, mutta rakastan tuota seinää edelleen! En voisi edes kuvitella, että se olisi jotain muuta. Vaalea antaisi ehkä lisää tilan tuntua, mutta ei tänne enempää tilan tuntua edes kaipaa kun on kuitenkin väljäksi sisustettu tämä neljäkymmentä neliötä.

Seuraavaksi jos kurkistaisimme isojen tyttöjen huoneeseen? Siellä on tapahtunut vaikka mitä tässä kuukauden-kahden aikana! Välivaiheita en edes ole kuvannut kun en ollut tyytyväinen, mutta nyt huone on aika kiva; vielä kun löytäisi vanhaan kerrossänkyyn tikkaat!

Salin "uusi" lamppu!

Sattuipa viime viikolla niin, että puolisuunnittelematta meidän saliimme muutti uusi lamppu ikean maskrosin tilalle! Olimme lasten kanssa Huittisissa treffaamassa kummityttöä siskonsa ja äitinsä kera ja poikkesimme samalla reissulla SaNi-kirppiksellä pyörimään. Ennen kirppistä kävimme toki syömässä ehkä maailmankaikkeuden parhaat kebabit Eka kebabissa! Olen siis ollut ennen raskauksia ehdoton kasvissyöjä, mutta esikoista odottaessa sain tuta mitä se mieliteko tarkoittaa kun aloin nähdä uniakin kebabista! Ajattelin kebabia päivin öin, joten pakko sitä oli sitten lopulta saada ja loppu on historiaa... Kaveri silloin sanoi, että Huittisista saa muuten parasta kebabia, joten tein silloin "pyhiinvaelluksen" Huittisiin hänen kanssaan, ja täytyy myöntää, että se on kyllä järjettömän hyvää!! Aina silloin tällöin saamme kaverin kyydissä kebabia kotiovellekin kun hän on kotikonnuilla käymässä, mutta on se paikanpäällä vaan ihan eri maata! Käykää kokeilemassa!

Sitten siihen lamppuun tuon kebabfiilistelyn jälkeen, heh. Kirpputorilla iskin silmäni heti tietenkin erikoisen näköiseen, vähän ehkä jopa itämaistyyliseen kullanväriseen kristallilamppuun. Tällainen on uusin löytöni:

Kyseessä on Turun kristallin vanha lamppu, joka sattui olemaan tarkoitettu juurikin korkeaan tilaan pitkien ketjujensa puolesta. Tähtikuviointi antaa jotenkin itämaisen fiiliksen!

Kylläpä kuvissa näyttää ankealta tuo ryppyinen pinkopahvi...

Lamppu jää melko ylös, sillä huonekorkeutta riittää yli kolmen metrin, mutta ehkä jopa kiva, että lamppu ei ole siinä "naamalla" tällä kertaa!

 Emme muistaneet viime kauppareissulla ostaa tehokkaampia lamppuja valaisimeen, mutta hyvin tuo valaisee näinkin! Mukavaa saada reilusti valoa nyt talvea vasten kun illat ovat pimenneet ja kolme lamppua valaisee paremmin kuin entinen yksi! Katon suuria loisteputkivalaisimia emme usein käytä, sillä niiden valo on jotenkin jo liikaakin...

Täälä hetkellä yhdessä kuvussa on pienempi ja heikompitehoisempi lamppu, sillä siitä puuttui ostohetkellä lamppu ja kotoa ei parempaa vaihtoehtoa tähän hätään löytynyt.

Tässä näkyy hyvin tuo kuviointi! En ole mikään suurin tähtikuvion fani, mutta tässä ei ole perinteistä viisisakaraista tähteä, vaan enemmän tuhannen ja yhden yön tyyliin monisakaraisempi versio.

Mitäs tykkäätte valaisimesta? Olen itse todella tykästynyt siihen vaikka sen ostamista mietinkin jonkin verran, sillä sisäinen kitupiikkini empi tuotteen 65 euron hintaa. Hinta on näin jälkeenpäin ajateltuna erittäinkin kohtuullinen, mutta jotenkin kirpputorilla kaiken pitäisi olla jotenkin puoli-ilmaista...

sohvapöydän edelleenjalostusta!

Nyt on isoisoäidin vanhalle pöydälle taas tapahtunut kummia: rakas pököpäämme prinsessa 2,5 vee nappasi sitten pöydän kannesta repsottavan viilun irti 25 cm:n matkalta, ja pöytä oli melko härskin näköinen, joten jotain oli tehtävä. Aina kun joku tuli käymään, asettelimme vaan viilunpätkän paikoilleen kuitenkaan liimaamatta sitä ja niinhän sen kanssa sitten kävi, että kun silmä vältti niin neiti leikkikin, että viilu oli hänen suksensa ja se oli sitten sillä selvä peli... Note to self: jos joku asia vaatii liimaamista, tee se heti, koska myöhemmin se ei luultavasti enää onnistu!

Pari viikkoa sitten sain sitten yhtäkkiä ahaa-elämyksen jutellessani Grey White Heart -blogin Jennan kanssa ja keksin, että mehän voisimme maalata pöydästä pelkän kannen valkoiseksi! Vanha pöytä pysyisi jotenkin vielä vanhan ajan hengessä, mutta mitään uudelleenviilutusta ei tarvitsisi ryhtyä teettämään. ...Ja ei kun tuumasta toimeen: ensin viilusta jäänyt kolo tasoitettiin pariin otteeseen ja kantta hiottiin hieman, jotta maali tarttuu kunnolla kiinni. Lakan epätasaisuuksia ei ollut tarkoituskaan saada hiottua tasaiseksi, vaan ikä saa pöydässä näkyä. Sitten vain pensseli kouraan ja maalaamaan! Kuvat jälleen kerran kamalan hämäriä kun näitä hommia tehdään aina lasten nukkumaanmenon jälkeen jostain kumman syystä...

Ensimmäisen maalikerroksen jälkeen tulos oli todella läpikuultava, joten maalasimme suosiolla useamman kerroksen. Tässä kuvassa kuvan etuosassa yksi kerros maalia ja maalaan toista kerrosta.

Vielä toisenkin kerroksen jälkeen maalista kuulsi läpi vanha lakka kellertävinä jälkinä, joten ei muuta kuin kolmatta kerrosta kehiin! Kolmannen kerroksen jälkeen alkoi tulos jo miellyttämään silmää!

Maalina käytimme edellisistä tuunauksistani jäänyttä kiiltävää valkoista kalustemaalia ja se tuokin mielestäni hauskan kontrastin muuten vanhaan pöytään. Hiukan kannesta kuultaa vieläkin lakkaa läpi epätasaisissa kohdissa, mutta minä en mitään niin täydellisyyttä vaadikaan tässä tapauksessa kun kyseessä on kuitenkin pöytävanhus eikä uusi tuote.

Tässä vielä lopuksi fiiliskuvaa parin viikon takaa ihanalta lauantaipäivältä jolloin aurinko paistoi kauniisti ja koti oli kauneimmillaan! Sohvapöytä sai päälleen uudet annon pikkumaljakot neilikoiden kera ja laventelin suloisessa pitsiruukussa! Löysin tuossa taannoin myös isoäitini nypläämiä pitsiliinoja ja olen nyt lisännyt niitä pöydille: huikeaa taitoa tuollainen on kyllä vaatinut ja nyt liinoja osaa aivan eri tavalla arvostaa kuin silloin joskus teininä kun olen liinat saanut.

Ah, aurinko tule takaisin!!