Tästä aiheesta pitääkin tarinoida hieman, sillä homma oli itselle ja miehellekin ihan uusi kun puita kävimme Kauppilassa ostamassa.
Kävimme siis Kauppilan puutarhalla ostamassa puiden taimia tuossa taannoin ajatuksenamme ostaa niitä klassisia omenapuita. Siellä kierrellessämme emme kuitenkaan löytäneet häävin kokoisia omenapuun taimia ja hakusessa oli nimenomaan vähän kookkaammat taimet, jotta näkösuojaa tulisi vähän nopeammin. Lisäksi rupesimme miettimään, että mitähän me niillä omenapuilla oikein tekisimme, sillä meillä on mökeillä omenapuita ihan riittämiin ja omenoita tulee niistä jo reilusti yli tarpeiden?! Bongasimme sitten Kauppilan jostain alennuksesta kirsikkapuita hintaan 14,90 euroa! Taimet ovat ihan kunnon kokoisia, ehkä noin parimetrisiä ja olivat ostettaessa jo kauniissa kukassa. Niitä sitten nappasimme mukaan kolme kappaletta ja mukaan tarttui niiden lisäksi myös Pepi päärynäpuu, vadelmantaimia sekä pensasmustikan taimia. Harmiksemme olimme kaupoilla kovin myöhään, sillä puutarha oli juuri menossa kiinni ja myyjät eivät sitten kokeneet tarpeelliseksi myydä meille mitään extraa esimerkiksi havu- ja rodomullan muodossa jota mustikantaimiin olisi tarvittu. Mitään sen kummempia istutusohjeita emme valitettavasti saaneet, joten lähdimme taimet matkassa vain kotiin ihmettelemään.
Onneksi liityin tässä keväällä facebookissa puutarha ja piha -ryhmään ja sieltä olen saanut mahtavia neuvoja istutuksiin liittyen! Kyselin sieltä vinkit pensasmustikoiden istuttamiseen (maata pitää vaihtaa vaikka se näyttäisi olevan hapanta jo valmiiksi, sillä sammaloitunut maa on usein todella tiivistä) ja kirsikkapuiden istuttamiseen. Kirsikkapuiden istuttamisesta kyselin sellaista, että mitenkäs puiden istuttaminen mahtaa onnistua tuollaiselle soraiselle maalle ja mitä pitää ottaa huomioon. Ajattelimme puita ostaessamme, että mikäs siinä sellaisia ostaa kun olivat super edullisiakin (14,90), mutta emme todellakaan tulleet ajatelleiksi, että niitä varten pitää ostaa myös "vähän" multaa sun muuta! Ryhmäläiset neuvoivat nimittäin kaivamaan kutakin puuta varten kuution kokoisen kuopan ja täyttämään sen uudella mullalla ja soralla!
Kaivaminen olikin melkoinen urakka, sillä soraisen pinnan jälkeen maasta tuli vastaan savea ja hiekkaa ja soraa ja savi oli niin tiukassa, että ihan koko massalla sitä sai pumpata ylös ja kärrätä sivuun! Ihan kuution kokoisia kuoppia emme varmaankaan kaivaneet, mutta ihan hillittömät poterot niistä kyllä tuli ja multaa haettiin kaksi vai kolme kertaa peräkärryllä, jotta kuopat saatiin täytettyä. Päärynäpuille ohjeistettiin vähän pienemmät kuopat ja niiden istutusalustassa oli sentään edes vähän käyttökelpoista maa-ainesta jo valmiiksi ettei koko kuoppaa pitänyt täyttää uudella mullalla. Touhusimme istutusprojektia siten, että joka ilta lasten nukkumaanmenon jälkeen kaivoimme yhden kuopan ja seuraavana täytimme sen ja se toistettiin sitten riittävän monta kertaa...
Täytimme kuopat siten, että pohjalle laitoimme ensin kerroksen soraa ja sitten vähän sekoitettuna soraa ja multaa ja vähän hiekkaa. Toivotaan, että tämä sekoitelma tuottaa hyvän tuloksen! Ennen kasvatusvinkkejä elelin siis onnessani sellaisessa uskossa, että taimille kaivetaan sen kokoinen kuoppa mitä paakkukin on ja ehkä vähän siihen sitten laitetaan uutta multaa lisäksi, heh heh... Nyt ainakin tiedän miten istutushommat menevät! Viherlassilan työntekijä neuvoi vielä päärynäpuiden kanssa siten, että juuripaakusta kannattaa koittaa vetää juuret irralleen toisistaan siten etteivät ne kasva vaan paakun sisään, sillä siten ne tappavat koko puun alta aikayksikön! Oli siinä juurissa vetämistä ja neuvoja antanut herra sanoikin, että toimenpide voi tuntua rajulta, mutta kuulemma puutarhurikoulussa on näin opetettu.
Kuvia itse toimenpiteestä emme tietenkään muistaneet ottaa, mutta kuvailin puiden tilannetta tällä hetkellä:
Yksi puu odottaa vielä istuttamista, sillä sen tuleva paikka on juuri maakaapelin kuopan kohdalla ja kaapelia ei ole vielä kytketty, joten kuoppaa ei voi vielä täyttää...
Raakileita näkyy jo!! Todistettavasti joitain pölyttäjiä on pyörinyt pihalla, mutta siitä huolimatta raakileet olivat täysi yllätys!
Pepi päärynäpuu on pienin puista, mutta sen päärynät pitäisi olla sitäkin maukkaampia. Nyt olikin juuri tullut eviralta tiedoite, että jonkun kasvintoimittajan Pepit levittävät jotain kasvitautia, mutta meidän puu ei onneksi ole ko. toimittajalta.
Ostimme myös toisen päärynäpuun, mutta sen lajiketta en nyt äkkiseltään muista. Sillä on jo hyvin kokoa ja raakileita löytyy siitäkin mukavasti!
Nyt jännityksellä jäämme odottamaan miten raakileiden käy!
Toivokaamme, että raakileista kehittyisi edes vähän suuremmiksi joitain, että lapset pääsevät ihailemaan kasvun ihmettä!
Toivokaamme siis tuottoisia ja hyvin kasvavia puita meille: ainakin olemme kaikkemme niiden eteen tehneet!
