haaveilua tulevasta...

Voisin vähän avata, mitä meillä on suunnitelmissa projektina tässä tämän vuoden puolella. Projektit ei tämän ikäisestä talosta lopu varmasti ikinä muutenkaan, mutta jokunen roikkuva asia pitäisi saada myös hoidettua ennen uusien projektien ilmaantumista...

Projekti nimeltään kylppäri on edelleen vaiheessa: käyttökelpoinen ollut toki koko ajan, mutta sauna on edelleen rakentamatta. Hommattiin syksyllä se pieni pihasauna ja se on kyllä tyydyttänyt saunantarpeen varsin hyvin, joten nyt on mietinnässä, että josko sisäsaunan tilalle rakentaisikin kodinhoitotilaa. Kodinhoidollista tilaa meillä ei tällä hetkellä ole lainkaan ja pyykkien viikkauskin tapahtuu "näppärästi" jossain lattialla tai vastaavaa.

Tällä hetkellä saunalle varattu tila on täynnä kaikennäköistä kylpyammeista työkaluihin ja vaatejemmoihin, joten ennen kodinhoitotilan remontoimista pitäisi se kauan vaiheessa ollut vaatekaapisto rakentaa makuuhuoneeseen, jotta tyttöjen huoneista vapautuisi kaappitilaa tavaroiden säilytykseen.

Mitä sinne kodinhoitotilaan sitten laitettaisiin? Pieni koppihan se on, että sinne ei paljoa mahtumaan saa, mutta varmaankin sijoittaisimme pesutornin sinne siten, että pesukone ja kuivausrumpu tulisivat vieretysten ja niiden päälle laskutilaa vaatteiden viikkausta varten. Sen lisäksi jokin kaappi pesuaineille olisi varsin toivottava ja tilaa kuivaustelineelle. Kovin kallis projekti kalustuksen osalta homma ei siis olisi, mutta aikaa se vie aina hetkisen, ja se on tietenkin aina kortilla (tätäkin postausta kirjoitan kolmatta päivää).

Pinterestistä löysin mahtavan idean pikku kodarin säilytysratkaisuksi:

Meillä pääasiassa kuivatettavia vaatteita on juurikin henkaroitavat vaatteet, joten tuollainen rekki koneiden yläpuolella olisi loistava! Toiselle seinälle mahtuisi sitten vielä pieni kaappi ja taso lisää viikkausta ajatellen.

Kylppäri on siis tällä hetkellä edelleen tämän näköinen (toki reilun vuoden jo käytössä ollut, kun näissä kuvissa aivan uusi):

WC-pytyn kotelokin edelleen odottaa uusimista: se kun toimii noinkin, niin asia ei ole ollut niin prioriteettilistalla...

Huh! Nyt kun kuvia katsoo, tulee sellainen olo, että kyllähän tuolle kylppärille pitäisi alkaa jotain tekemään: kun täällä asuu, niin ei enää näe sitä puutetta minkä tuo kylppäri tekee keskeneräisenä!

pikku neiti 2 vuotta!

Meillä juhlittiin viime lauantaina jo kaksi vuotta täyttänyttä kuopusta; mihin tämä aika oikein hupenee?? Neiti oli tällä kertaa kekkereillään terveenä toisin kuin viime vuonna, ja oli kyllä kertakaikkisen kivat juhlat! Sää helli meitä kauneudellaan ja pakkastakaan ei ollut ihan kamalasti ettei vieraiden tarvinnut palella. Vieraita kävi kahdessa osassa yhteensä yli kolmekymmentä, joten vilinää ja vilskettä riitti kyllä koko iltapäivän ja illan!

Pikku neiti toivoi synttärilahjaksi "vauvoi, vaatteita ja piparkakkuja" ja toiveet toteutuivat kuin ihmeen kaupalla, vaikka vain vauvatoive oli eteenpäin tiedotettu. Onnellinen päivänsankari kulkikin sitten juhlissa uusi pusakka päällään ja uudet vaatteet kainalossa pitkän aikaa ennen kuin malttoi niistä luopua.

Kynttilöitä puhalleltiin kakusta kahteen otteeseen, sillä kattauksia järjestettiin kaksi vierasmäärän vuoksi. Ensimmäisellä kierroksella puhallusavuksi pääsi isi (pahoittelut suhmuraisista kuvista).

Tyytyväinen päivänsankari uudessa pusakassaan!

Kakusta kun kyselin toiveita joku aika sitten, niin vastaus tuli heti: prinsessa-kakku! Niinpä kun sen tarkempia speksejä en saanut, ajattelin, että nyt on mahdollisuuteni toteuttaa visioni ruusupursotteisesta hempeästä kermakakusta, jota koristaa pikeerikruunu! Pikeerikruunu olikin yllättävän haasteellista toteuttaa. Ensimmäiset kruunut pursotin turhan kovalla pikeerillä, joten niistä ei tullut niin tasaisen näköisiä ja jestas sentään miten helpolla ne menevät rikki! Onneksi naapurin Jenna osasi varoittaa minua niiden hauraudesta, joten tein niitä heti ylimääräisiä. Mallin kruunuun vapaalla kädellä kopioin Lessun Keittiössä Tapahtuu -blogista. Kerrassaan ihana malli!

Toisen erän kruunuja pursotin hieman löysemmällä pikeerillä ja niistä tulikin aivan täydellisiä! Taaimmainen tuli ensin jopa liian löysällä pikeerillä ja isolla tyllalla, mutta lopulta olin todella tyytyväinen lopputuloksiin! Säästin kruunun kaavatkin jatkoa ajatellen, sillä kruunu olisi esimerkiksi ristiäiskakussa aivan mahtavan näköinen!

Synttäreiden herkkupöytä sisälsi kakun lisäksi itsetehtyjä karjalanpiirakoita ja munavoita (teimme piirakat Ernon kanssa onneksi yhdessä jo ennen joulua ja raakapakastimme ne odottamaan kemuja), poppareita, prinsessakeksi-tikkareita, vaahtokarkkeja, kinderpiirakkaa sekä voileipäkakkua.

Koristeina käytimme vanhemman neidin huoneesta lainattuja pompomeja sekä viime kerraltakin tuttuja viirinauhoja ja ilmapalloja. Pompomeista ei vissiin tämän häävimpää kokonaiskuvaa olekaan, mutta ei se mitään!

Karjalanpiirakoita tein ensimmäisen kerran vuosi sitten synttäreille ja ne kuuluvat varmasti jatkossakin synttäreiden vakiokalustoon; niin hyviä ne ovat kunhan voissa ei säästellä!

Tytöt tykkäävät hulluna popcorneista, joten pitihän niitä sitten saada juhliin. Prinsessakeksit täyttivät neidin toiveen piparkakuista, joten niitä ostimme sitten yhdeksi tarjoiltavaksi. Kinderpiirakasta ylijääneellä suklaalla sitten liimasimme kaksi keksiä kesto cakepop -tikkuun niin saimme söpöjä keksitikkareita tarjolle! Vaahtokarkkien saamista neiti oli odottanut kuin kuuta nousevaa: isosiskokin sai ensimmäisen kerran vaahtokarkkia ja karkkia yleensäkin 2-vuotispäivänään, joten odotukset olivat korkealla. Vaahtokarkit eivät maistuneet hänelle lainkaan!

Ei ole synttäreitä ilman jotain pientä kakkukatastrofia: tällä kertaa kerma ei vain vaahtoutunut! Täytteen vispikerma vaahtoutui nätisti, mutta kun sitten vatkasin pursotusta varten kaksi flora vispiä ja kolme vispikermaa, ei kerma vatkaantunut lainkaan! Tarkoitus oli pursottaa ruusuja eri sävyissä ympäri koko kakun, mutta kerma jäi niin löysäksi, että ruusuja sai vain vaivoin pursotettua edes kakun päälle. Reunaan kun yritin, ruusu vain valui reunaa pitkin lautaselle. Kaveri, joka oli meillä korvaamattomana apurina jälleen juhlapäivän tohinoissa, liippasi sitten kermat vain kakun kylkeen, jotta homma saatiin jotenkuten edes pelastettua.

Kinderpiirakka kuuluu myös jo juhlien vakiokalustoon: niin makeaa ja rasvaista, että etenkään lapset eivät voi vastustaa!

Toisen kakun jätimme sitten suosiolla nk. naked cakeksi, ja siitä tulikin todella hauska! Täytteen värjäsimme huvin vuoksi sinertäväksi, jotta se olisi näyttänyt hauskalta vaaleanpunaisen pursotuksen vierellä kakkua leikatessa, mutta hauska se oli näinkin!

Voileipäkakku tuli tällä kertaa tehtyä kana-, feta- sekä kurkkutäytteillä. Kun en taaskaan saa raakaa kalaa syödä ja syöjien joukossa on yksi kala-allergikko ja lihavoileipäkakku alkoi kaipaa jo vaihtelua, keksin päästäni tämän kakun reseptin. Hyvä tuli kyllä! Jo kummitytön ristiäisissä testattu kukkakimppukoristelu on kivannäköinen ja helppo toteuttaa, joten tein sen jälleen tähän kakkuun.

Oli kerrassaan mahtavat kekkerit: porukkaa oli mukavasti, kaikilla oli kivaa ja mikä tärkeintä: synttärisankari oli aivan tohkeissaan. Rakastan järjestää juhlia!

pakkasulkoilua!

Tällaista ulkoilua on tullut harrastettua koko perheen voimin viime viikon kovemmilla pakkasilla! Tämän mamman uudet ulottuvuudet eivät enää mahdu omiin lämpimiin ulkoiluvaatteisiin, joten appiukon ostama pilkkihaalari on ollut oiva ulkoiluvaruste; ei ehkä kaunein vaate, mutta takuuvarmasti lämmin! Kävimme porukalla seikkailemassa pellolla ja löysimme sieltä "rousenin" eli frozen-luistelujään! Lapset olivat tietenkin aivan pähkinöinä "luistelemassa" siinä ja leikkimässä Annaa ja Elsaa!

Retkiläiset eivät ole tainnoksissa näissä kuvissa, vaan näissä tehdään tietenkin lumienkeleitä!

Koirat käyttivät tilaisuuden tietysti hyväkseen kun tuli mahdollisuus päästä hengailemaan hiukan lämpimämmälle alustalle ja sai vähän suukotella lämpöisiä kasvoja!

Lasten vaatetuksesta mainittakoot muille lapsellisille, että ihme kyllä neidit ovat tarkentuneet erinomaisesti pakkasillakin noilla crocsin gust booteilla, jotka eivät mitkään lämpöisimmät mahdolliset olekaan! Muita eivät jalkaan edes oikein halua laittaa ja varpaat ovat pysyneet aivan lämpöisinä vaikken heti uskonutkaan!

Nuoremmalla neidillä oli vähän omintakeinen tyyli tehdä lumienkeleitä; mahdotonta vatkaamista vaan edestakaisin ja hersyvä nauru kaiken päälle!

Tuolla siintää tuo meidän läheinen "pikku metsä" keskellä peltoja, jonne on retkeilty jokusen kerran: sieltä löytyy onkaloita joita ihmetellä!

Isi ja isin tytöt!

Kuvaa talostakin pitkästä aikaa! Punainen matto on saanut jäädä paikoilleen itsenäisyyspäivän jälkeen, sillä se ei tule lainkaan liukkaaksi, ja keraamiset martinexin ulkotulialustat ovat myös paikoillaan vieraiden varalle.

Koiria ei pakkaset paljoa ole naurattaneet myöskään, vaan ulkona käynti olisi heidän mielestään paras suorittaa vain omassa pihapiirissä mahdollisimman pikaisesti. Reppanat ovat kuitenkin joutuneet vähän tonttia edemmäs kävelylle ihan noin liikunnan puitteissakin, mutta hyvin he ovat pärjänneet!

Saana ja Olli ja uusi tulokas!

No niin! Jotain uutta noin niin kuin sisustuksenkin näkökulmasta tänne meille, nimittäin kovat pakkaset ja kodin1:n -40% alennuskuponki ovat ajaneet minut mattokaupoille!

Ystäväni antoi minulle jo joululahjaksi pienen Saana ja Ollin aitta-maton makuuhuoneeseen johtavalle käytävälle, ja se on ollut aivan täydellinen! Kuvaa kyseisestä matosta en tietenkään tajunnut ottaa, mutta eiköhän sekin täällä tule vilahtamaan. Sain maton luonnonvaalean sävyisenä ja se on juuri siihen paikkaan loistava sävy! Olinkin yllättynyt joulukuussa popÅ:ssa vieraillessani, että Saana ja Ollin (tai no Finarten valmistamat) matot eivät ole laisinkaan pahan hintaisia puuvillamattoja kun otetaan huomioon, että ne valmistetaan kierrätyspuuvillasta kestävää kehitystä kunnioittaen! Suomalainen nuorekas design on aina plussaa! Tämän sävyinen pikkumatto meillä siis on: (kuva Saana ja Ollin omilta sivuilta)

Kun sitten lattiat alkoivat viiletä toden teolla ja keittiön lämpötila huiteli aamuisin rapsakassa 13 asteen lukemassa, päätin ryhtyä etsimään meille sopivaa mattoa. Keittiössä on hieman hankalan väriset lattiat ja kun välitilan laatoituksessakin on useaa väriä, niin oikean sävyn pohtiminen ei ollutkaan mikään ihan yksinkertainen juttu. Joululahjamattoa kun sitten kokeilin lämmöneristysvaikutuksensa vuoksi ilman villatossuja, huomasin, että kyllähän se puuvilla pitää kylmää loitolla aivan yhtä hyvin kuin villakin; eihän se lattia teidä onko sen päällä villaa vaiko puuvillaa! Kun matto on vain tiheään kudottu, se eristää ihan hyvin puuvillaisenakin! ...Ja plussaa toki myös siitä, että puuvillamattoa on hiukan helpompi pitää puhtaana kun sitä voi laakapesuna itsekin pestä.

Matontarpeen selvittyä ryhdyin -40% alennuskupongin rohkaisemana katsella kodin1:n valikoimia ja yllätyksekseni sieltä löytyi juurikin Saana ja Ollin mattoja! Pikaisella pohdinnalla päädyin tykästymään harmaaseen sävyyn samasta aitta -kuosista jota pienempi mattokin on, sillä keittiön sijainti on heti eteisen vieressä ja sinne voi hyvinkin äkkiä eksyä pieniä kuraisia koiran tassuja varkain ennen kuivaamista ja harmaa olisi myös hyvä sävy keittiön sävymaailmaa ajatellen. Toinenkin potentiaalinen vaihtoehto matolle kuitenkin löytyi; se on annon valikoimista ja nimeltään vakka. Matto näytti jo kuvassa hieman levottomalta ja turhan tummalta ja sitä se sitten olikin paikan päällä sitä katsoessanikin. Lisäksi maton kuvio on vain printattu puuvillaan päälle, joten matto oli todella kovan tuntuinen! Kiva kuosi kyllä; samaa kuosia meiltä löytyy keittiöstä keittiöpyyhekin!

Liikkeeseen tänään päästyäni katselin mattoja ja en ollutkaan lainkaan tajunnut, että vaalean harmaa sävykin oli todella kaunis! Koitin siinä sitten arpoa vaalean harmaan ja tummemman harmaan välillä, mutta päädyin nappaamaan mukaani kuitenkin sen tummemman harmaan, jota olin alunperinkin ajatellut, sillä sävy tuntui sopivammalta keittiön lattiaan. Varmistin kuitenkin vielä kassalla, että maton saa tarvittaessa tulla vaihtamaan. Se sopi, joten eikun vain matto kainaloon ja menoksi. Tällaiselta se nyt sitten näyttää lattialle levitettynä! Ja on se vaan ihana! Sävy sopii hyvin välitilan yhden kaakelin sävyyn, mutta valitettavasti synttärikakunkoristeaskartelun ja ruuanlaiton sotkema keittiö ei ollut ihan kuvausvalmiina, joten kuvat ovat tarkasti rajattuja...

Mitäs tykkäätte?

Lisäksi tähän loppuun vielä pieni infontynkä: meille olisi huhtikuussa tulossa yksi pieni prinsessa lisää taloon jos kaikki vain menee suunnitelmien mukaan!<3 Kesän hiljainen hetki on johtunut pitkälti massiivisesta väsymyksestä, joka toivonmukaan alkaisi jo vihdoin olemaan takana päin! Mies on ollut nyt kolme viikkoa vanhempainvapaalla, joten väsymystä on saanut hiukan taitettua. Sellaisia tänne!

keinuheppa-diy: ennen ja jälkeen!

No nyt vihdoin sitä keinuhepan tuunausta! Onhan siitä jo hetkinen kun siitä viimeksi on puhuttukin! Viime postauksessa kirppikseltä löytynyt keinuheppa näytti vielä tältä:

Maalia oli hepan päällä melkoinen määrä ja sen poisraapiminen olikin ilmeisen kova projekti! Tarkoitushan oli laittaa hepo kuntoon jo esikoisen synttäreiksi elokuussa, mutta homma vaan jäi kaiken muun touhotuksen keskellä. Nyt kun rupesin asiasta juttelemaan ennen joulua, että olisi kiva saada tytöille keinuheppa jouluksi, niin jouluviikolla ne maalit viimein lähti ja päästiin tuunailupuuhiin!

Kyselin viime postauksessa vinkkejä mitä hepalle tekisi, kun edellinen maalaus ei ihan ollut omaan makuun. Maali ei ilmeisestikään ollut edes alkuperäinen, vaan maalia oli useampi paksu kerros.

Muistaakseni Pike kommentoi ja oli sitä mieltä, että hepalle ei saa tehdä mitään, mutta se ei ollut vaihtoehto! Siispä maalit pois ja inspiraatiota odottelemaan!

Heppa oli muuten ihan ehjä, mutta takakaviot olivat irti tukipuusta, joten ne kiinnitettiin paremmin lopuksi.

Mistä se idea hepan väritykseen sitten oikein lähti? Tytöt ovat käyneet ratsastamassa ihanalla Nella-vuoniksella nyt syksystä saakka ja jouluun saakka meidän vihreä Eero Aarnion Puppymme on ollut Nella, jolla on ratsastettu ahkerasti ja sitä on viety tarhaan ja talliin jne. Tottakai meidän piti sitten tehdä neideille ikioma Nella! Sitten alkoikin uuttera mietintä, että miten toteutetaan vuonohevosen pysty harja siten, että langat pysyvät pystyssä hyvin! Päädyin tekemään sellaisen ratkaisun, että ompelin litteään puuvillanauhaan (joka sattui olemaan täydellisen levyistä kaulan päälle!) kokonaiset kahdeksan riviä villalankaa; kolme valkoista, kaksi mustaa ja vielä kolme valkoista. Oli melkoinen homma! Sormet olivat kyllä melkoisen hellänä sen rupeaman jälkeen! Häntä ja otsatukka tehtiin ihan vain solmimalla nippuun lankoja ja kiinnittämällä ne kuumaliimalla. Jälkeenpäin voisin vinkkinä todeta, että nekin olisi kannattanut ommella pieneen nauhanpätkään, jotta ne pysyisivät paremmin!

Tältä heponen näytti sitten vallan nakuna! Toinen hepan jalaksista on ilmeisesti vaihdettu matkan varrella, sillä uusi jalas oli tehty liimapuulevystä ja vanha oli tietenkin umpipuuta.

Miten sitten tehdä täydellinen väri hepan kroppaan? En tiedä! Ensimmäisellä kierroksella sekoitettiin valkoista mustaan, ruskeaan ja tilkkaan punaista, mutta ilmeisesti punaista lipsahti hieman liikaa, sillä ponista tuli aivan pinkki! Apua!

Kuvaa välivaiheesta ei näköjään ole, ehkäpä juuri siksi kun väri ei mennyt ihan nappiin! Sen jälkeen sitten vaan kaikki mahdolliset ja mahdottomat maalipurkit esiin ja sekoittelemaan: lopullisessa sävyssä on kaikkea mahdollista väriä harmaasta ja valkoisesta metallinhohtopronssiin! Löysimme vintiltä jonkun Ernon vanhan pienoismallipakkauksen, jossa oli paljon pieniä purkkeja maaleja, ja sieltä sitten tyhjensimme kaikki vähänkään sopivat purkit maalin joukkoon. Sävystä ei tullut ihan toivomaamme, mutta lopun viimein ihan kelpo!

Jalakset maalasimme valkoisella tietenkin, että ne sopivat lattiaan paremmin ja että heppaan tulee jotain muutakin väriä.

Kun maali sitten oli kuivunut, oli aika kiinnittää harja, häntä ja otsatukka kiinni. Harja piti myös parturoida tasaiseksi, sillä ompelin siitä tarkoituksella vähän pitkän, jotta sitä oli helpompi työstää.

Hyvin se sitten pysyi pystyssä vaikka ensin vähän pelkäsinkin! Paljon vain kerroksia ja riittävän lyhyeksi kun leikkasi tuli hyvä!

Hepalla oli ihana, nahkainen satula jo valmiina, mutta kiinnitysmekanismi kaipasi uusimista. Jokin vyön tapainen olisi tarkoitus teettää satulaan jossain vaiheessa, mutta ennen joulua ei aika eikä budjetti antanut periksi.

Nellasta tuli oikein kelpo heppa tytöille, ja vaikka ensin hermoilinkin silmien maalaamisen kanssa ja hätyytin esikoisen kummitädin jo apuun, päädyin kuitenkin olemaan maalaamatta silmiä lainkaan! Ajattelin, että jos tytöt alkavat kaipaamaan silmiä, sieraimia tai jotain muuta niin lisätään sitä mukaa, mutta nyt tykkään simppelimmästä lookista! Suitset olisi kiva vielä tehdä ja niihin voisi kiinnittää ratsastusliikkeestä ostettavat pienet avaimenperäkuolaimet, sillä tytöt ovat niin innokkaita pukijoita, että olisi kiva, että he saisivat pukea suitset ja satulan kuin oikealle hepalle! Satulan kiinnitykseksi solmin vain narusta nyörit ja se on ollut ihan hyvä ratkaisu.

Mielipiteitä jatkojalostusta varten? Onko tulos parempi kuin alkuperäinen?